04.03.2026
Kun aiemmin noissa kommenteissa tuli puheeksi nuotit ja niiden oppiminen ja opiskelu niin nyt huomaan miten vaikeaa on oppia niitä nuotteja joita ei ole aikoinani oppinut. Huilun soitossa se tarkoittaa minulle ylänuotteja joissa on monta viivaa sen nuottipallon alla.
Ne pitää sisäistää niin, että kun nuotin näkee niin ei sitten enää voi "laskea" montako viivaa siinä on.Välillä jopa mietin , että pitäisikö hankkia uudet "nuottien luku ja soittolasit " 😃. Liikaa viivoja 😂.Mutta ei noiden omaksuminen taida olla näkökyvystä kiinni.
Juteltiin opettajan kanssa tuosta nuottien luvusta ja uusien asioiden oppimisesta ja valitettavasti ei ole oikein mitään oikotietä onneen. Pitää vaan jaksaa harjoitella ! Opettajan kannustuksen mukaan opin ihan riittävän nopeaa tahtia joten ei kannata vielä yhtään huolestua.
Mutta kun sitten on vielä erikseen ylennykset ja alennukset ja miten ne sitten painettiinkaan. Ja oikea rytmi ja kappaleeseen eläytyminen.....mutta kaikesta narinastani ja huokailuistani huolimatta soittaminen ON tosi mukavaa 🎶🎵🎶🎵🎶.
Soittaminen on kivaa, kunhan pystyy jo jotain tunnistettavaa edes saamaan aikaiseksi, vaikka ihan vain yksikätisesti pianolla. ;) Oma isä, joka siis EI tiedä nuoteista mitään, soittaa korvakuulolta vaikka ja mitä soitinta, sanoi aikanaan, että vaikka joka kymmenes nuotti olisi väärin, useimmat ihmiset eivät sitä huomaisi. Vain ne, joille ko. kappale on tosi tuttu, tai hyvin henkilökohtainen, niihin "puuttuu". <3 Soittajat itse ovat yleensä tosi vaativia omia soittojaan kohtaan.
VastaaPoistaJopa konekirjoittajille aikanaan sallittiin se 1,5%:n virhemarginaali testeissä, vaikka voi kyse olla hyvin tärkeistä, virallisistakin papereista, mitä koneella arkistoihin "hakattiin". ;) Sieltä konekirjoituksen ajoista itsellä on tämä kymmensormijärjestelmä ja oma kirjoitusnopeus tullut. Tietokoneen helppo korjattavuus vain lisäsi virheprosenttia varmaan ainakin 15%. =P Ja siltikään ei aina jaksa tarkistaa, että miten on kirjoitus sujunut. :O Hah! No, en ole näin vapaa-ajalla muutoinkaan sen suhteen niin tarkka.
Mun nakkisormet sopii näppikselle paremmin kuin kosketinsoittimille. ;) Nokkahuilua miettinyt, kun tiedän, että sellainen aika koulussa lapsenlapsille vielä tulee. Senkin soittamisesta aikanaan tykkäsin kyllä - ympärillä olijat ehkä eivät niinkään...
Kari on ihan aina soittanut korvakuulolta kitaraa ja oli ihan ihmeissään kun sanoin , että minä tarvitsen aina nuotit nenän eteen. Olen vähän huono improvisoimaan ja välillä sanonkin opettajalle etten ole riittävän "taiteellinen" johonkin tiettyyn biisiin.
VastaaPoistaNokkahuilu on ihan oikeasti hieno soitin vaikka sillä vähän huono maine taitaa olla. Minulla on alttonokkahuilu ja aiemmin soitin tenorinokkahuilua ja niissä on vähän pehmeämpi ääni kuin siinä sopraano nokkahuilussa jota kouluissa kai useimmiten soitetaan.
Soittaminen on siitä hyvä juttu , että siihen pitää keskittyä (ainakin minun) ihan täysillä ja siksi se rentouttaa vaikka toisaalta aivot joutuvatkin välillä kovilla.
Ihailen nuottienlukutaitoa ja soittotaitoa, mitä minulla ei ole. Varmasti ne oppii, kun ei luovuta. Kuten mitä tahansa muutakin.
VastaaPoistaParhaiten kai oppii ja omaksuu asioita joista oikein kovasti tykkää tai sitten ne joista on konkreettista hyötyä kuten vaikka kielen opiskelussa.
PoistaVoi ei, mainitsit alttohuilun. Omani oli vielä Rovaniemellä tallessa ja ihan alkuperäislaatikossa, mutta en ottanut sitä mukaan Helsinkiin. Just nyt harmittaa.
VastaaPoistaNo jos se alttohuilusi on vielä saatavilla varastoituna niin se on helppo napata mukaan kun/jos Rovaniemellä joskus käyt. Vaikket innostuisi enää soittamaan niin mukava muistoesine kuitenkin.
VastaaPoistaJa ties miten kovasti innostuisit soittamaan ja ärsyttämään sillä sitten samalla yläkerran tömistelijöitä :-))).
Ei se siellä enää ole, kun ei ole mitään muutakaan kuin muistot....
PoistaSorry kun kuvittelin että sinulla on siellä vielä jotain omaa tavaraakin; muistojen ohella.
PoistaHipp och hopp! Soitatko sinä ruotsiksi!? 😜 Kyllä minä laitan välillä nuotin päälle merkinnän, mikä siinä on, etenkin jos on joku orkesterinuotti, jossa olen soittanut riittävän monta kertaa väärän äänen. Joskus joku ylä-ääni tulee niin yllättäen, että sitä ei ehdi aivot ymmärtää. Ylin c -nuotti ei juuri koskaan tule esiin. Tuo b ja h ovat kuitenkin ihan yleisiä.
VastaaPoistaJa visst :-) Jag spelar flöjt .
VastaaPoistaEdellinen opettaja sanoi ettei nuotteihin pidä merkitä koskaan mitään , mutta nykyinen sanoo , että jos on kolmesti peräkkäin soittanut saman nuotin/kohdan väärin niin sitten voi laittaa merkinnän. Ja naureskelee, että sinun nuottejahan ne on . Tee se mikä auttaa.