22.08.2025

Yhtenä aamuna istuin nojatuolissa läppärillä ja Kari ruokapöydän ääressä oman läppärinsä kanssa ja eikös kaapin takaa tullut hiiri syömään Artun ruokakipolle ihan meidän viereen. Kirkaisuni pelästytti hiiren sentään takaisin kaapin taakse 😨ja minä taas hyppäsin naismaiseen malliin hyppäsin hiirtä sohvalle pakoon. Kari tiivisti yhden kolon kaapin takaa kun ajateltiin että se voisi olla hiiren kulkureitti. 

Seuraavana aamuna menin aamukahvia keittämään ja eikös samaisella kissan kupilla nautiskellut hiiri aamupalaa.KÄÄK !  Palasin sänkyyn ja sanoin , että nyt on otettava järeät keinot käyttöön tai tarvitsen turvamiehen aina kun puuhastelen keittiössä. Sitten lähdimme kaupunkireissuun ja ostimme samalla hiiren "nakkeja". Sillä aikaa hiiri oli nauttinut hiljaiselosta ja se oli syönyt Artun raksukupin tyhjäksi😁.

Ai missä Arttu luuraa ?? Luulin aina että jos kissa on talossa niin hiiret pysyy poissa. Onkohan vanhemman kissan tuoksu ja olemus vähemmän pelottava ? Eikä Arttu taida saada enää ketterää hiirtä näppäihinsä.

 No...Laitettiin siis Artun namipaloja kahteen ansaan ja niinpä niin....herkut oli aamulla poissa, mutta ansa tyhjä. Uudet herkut syöteiksi......nyt makea tahmea karkki johon Artun namipala kiini ja niin sitten yölllä nakit napsahti. Olivatkin metsämyyriä. Vähän säälitti se, etteivät osaa pystellä omilla reviireillään.

Myyräkuume myös käväisi mielessä, mutta toivotaan että tämä happening oli tässä eikä myyristä enää tarvitse välittää. Eikä Artun raksukuppia ei enää pidetä lattialla 😉. 

Ja että  Arttu saa viettää täälläkin leppoisaa eläkeläiskissan elämää  ulkona ja sisällä  

Myyrät pysykööt lestissään !