torstai 17. heinäkuuta 2025

 17.07.2025

Kanttarellimetsään mieli hamusi vaikka hyvin tiedostin sen , että hiki tulee ja hyttyset ja paarmat pörrää kintereillä koko ajan. Mutta kun on mistä ottaa niin ei metsässä turhan kauaa tarvinnut hikoilla....

 

Intoilen sienestyksestä siksi, että kun kotona on sieniä niin aina on jotain josta laittaa ruokaa vaikka kaapit olisi miten tyhjät tahansa. Aina voi tehdä sienisoosia, sienirisottoa, sienipiirakkaa....ja toisaalta annan myös oikein mielelläni niitä sellaisille jotka eivät itse sienestä, mutta arvostavat ja kokkaavat kuitenkin niistä mielellään.

Kanttarelit on tietysti helppoja tunnistettavia. Kun Karin isä muutti aikoinaan Hämeestä Turkuun  hän hämmästeli miten siellä ei tunnettu , arvostettu eikä käytetty juurikaan muita sieniä kuin kanttarellaja. Monet sienet on kuitenkin yhtä hyviä tai vieläpä  maukkaampia. No Karin myötä minäkin sitten olen päässyt mukaan sienten ihmeellisen maailmaan. Hän on taas oppinsa saanut isältään.

Sienten kuivaaminen on minulle paras säilöntätapa sillä pakastin on usein täpösen täynnä kaikkea muuta.Ja kuivatut sienet säilyvät tiiviissä lasipurkeissa  miten kauan tahansa.

 
 
Nyt voikin hyvin harrastaa "aurinkokuivattuja " kanttarelleja 😉eli ulkona auringossa pääsee  hyvin kuivaamisen alkuun.
Hellehyöty 🌞.

 

11 kommenttia:

  1. Onpa tuo kaunis näky; nuo helteestä hyötyjät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanttarelli on niin kauniin värinen ja muotoinen ja myös erityisen helppo tunnistaa 100 % varmuudella. Olen niin tarkka siitä että tunnistan sienet ennekuin suuhuni pistän.

      Poista
  2. En muista koskaan löytäneni noin valmiiksi puhtaita ja ehjiä sieniä. Ilo poimia ja perata.

    VastaaPoista
  3. Siis NYT EN KESTÄ.... kierrät kanttarellejä haavoissani....
    Miten ne voivat olla noin näkyvästi luonnossa... vai perkasitko ympäristön ennen kuvaa?
    Minun kanssa nuo ihanan maukkaat rellit leikkii piilosta - värisokeuteni keltaista kohtaan ei tule esille asuissa, eikä kai muutoinkaan - mutta miksen luonnossa löydä niitä, en... suppilovahveroita löydän, mutta kanttarelleista viipotan ohi ja likkakaveri kerää perästä sanoin: "Miten et huomannut?"
    Nii-in... miten????
    Pakko soittaa äiteelle... hällä on onneksi kanttarellien hahmotuskyky tallessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt isken oikein tikarilla :-))
      Nämä kanttarellit olivat metsätiellä suurina lauttoina näkyvissä ja piti ihan kahdesti käydä poimimassa kun niitä vain riitti.....no en kiusaa enempää sillä tiedän tunteen kun ei vain löydy vaikka koko metsän koluaisi. Äiti on hyvä apu aina kaikkeen :-)).

      Poista
  4. Vau, onnittelut, olet löytänyt paljon kantarellejä! Palkitsee vaivan kun löytää hyvän apajan! 🌞👍Ne on vaan niin hyviä. Orakkaat myös kun niitä vain löytäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsiä kun hakataan paljaaksi puilta ja muutenkin raivataan niin se sieni - ja marjapaikat saattaa muuttua kerta heitolla. Uusien paikkojen löytyminen ei ole aina kovin helppoa ; ainakaan kaupungin lähistöllä kun on muitakin jotka metsässä liikkuu antimien perässä.
      Orakkaista tykkään minäkin !

      Poista
  5. Ahaa! Kuivattuja kantarelleja. Minä olen oppinut sienestämään vanhemmiltani, enimmäkseen isältä.kanttarelleja en muista, että olisimme keränneet ja suppiksista isä ei ollut kuullutkaan, kun minä vihdoin opin niitä keräämään.
    En ole saanut omia lapsiani innostumaan, mutta miniän kanssa ollaan käyty opettelemassa.

    VastaaPoista
  6. Kuivaan kanttarellit, tatit ja suppikset. Suolasieniä saatan tehdän rouskuista jos sille päälle satun ja niitä on sopivasti tarjolla.
    Kuivuria ei ole mutta sieniaikaan on kaikki kaappien päälliset täynnä tarjottimia joilla sienet on kuivumassa :-)).
    Minä en saanut vanhempien mustikan keräys intoa geeneissä vaikka he taas ämpärikaupalla niitä pomivat. Poimin vähän ja vähän kerrallaan :-).

    VastaaPoista
  7. Voi, sieniä!
    Emme ole vieläkään löytäneet täältä meidän kulmilta sienipaikkoja eikä kukaan niitä omiaan tietenkään kerro.
    Mursu tuntee sienet hyvin, minä vain kantarellit, suppikset ja mustat torvisienet.
    Onneksi näillä kulmilla jossain joku tietää oikeat ja hyvät sieniapajat: söin juuri ja söin kaupasta ostettua sienisalaattia - jonkun "oma tekemää" siis - ja että se on hyvää! Voisin hyvinkin ottaa kotoa ämpärin mukaan ja ostaa sitä ämpärillisen kerralla ja istua illan tv:n ääressä sitä syöden 😝(menee hyvin suklaan sijasta...)

    VastaaPoista
  8. Nuo sienipaikat on siitä vähän hankalia kun metsät muuttaa muotoaan. Tehdään avohakkuita tai sitten maasto metsittyy tai....ja tietysti ainakin kaupungin alueilla käy muitakin marjastajia ja sienestäjiä.
    Minä elin 50 vuotta ilman sienituntemusta ja siksi on niin mukavaa nyt kun edes vähän osaa ja myös oppii koko ajan lisää .....
    Hyvää sienisalaattia ei voita MIKÄÄN :-).

    VastaaPoista