16.10.2020

 Sairaalassa "keikkailessa" jää välillä mieltä askaruttamaan moneksikin päiväksi jokin surullinen ihmiskohtalo.Kun saman ihmisen kohdalle osuu sairautta, yksinäisyyttä ja rahattomuutta tulee itselle tarve auttaa enemmän kuin mitenkään pystyy.Ei voi auttaa kuin  ihan vain pienen murusen verran ja siksi kai jäljelle jää ajatus olisiko voinut tehdä vielä jotain......?? Eletään kuitenkin yhteiskunnassa jossa kaikista tulisi pitää huolta, mutta kenellä sitten on loppujen lopuksi vastuu.Monien käsien kautta voi sama ihminen liukua läpi ja samat ongelmat tulee esiin mutta ratkaisua ei löydy.Surullista mutta niin todellista.