28.6.2020

Paluu Koskelosta kaupunkiin vaatii aina oman systeeminsä. Kun auto on pakattu, tiskit tiskattu ja huusholli siivottu ja piha tyhjätty alkaa Artun odottelu.Se voi kestää tunnista vuorokauteen 😅.
Jos sitä alkaa huudellen kutsua se pysyttelee taatusti piilossa kun arvaa , että nyt on jotain erityistä meneillään. Istuimme siis rupattelemassa terasilla yrittäen olla mahdollisimman tavanomaisesti.
Ja eilen sille onneksi nälkä iski jo päivällä  kahden aikaan ja siitä sitten päästiin lähtöä tekemään.
Ja matka sujui muitta mutkitta
Kotona oli surullinen näky parvekkeella kun kaikki kasvit olivat nääntyneet auringossa ja veden puutteessa vaikka olin toki yrittänyt niitä vähän ennakkoon suojata.Laventelikin oli kuivunut kerättäväksi 😉.

Saapi nähdä onko Touhulassa enää mikään kasvimaalla hengissä .....sadetta odotellessa...