sunnuntai 3. toukokuuta 2026

 03.05.2026

 Tänään meillä onkin  suuren juhlapäivän meininkiä 🎈🎉🎶💝 

 Karilla on syntymäpäivä ja myös Arttu täyttää samana päivän vuosia. Ja Arttu täyttää peräti 20 vuotta ja sitä on kyllä syytä juhlia ihan kissakuvakokoelman verran ja samalla saan  vähän muistella Artun pitkää kissapojan elämää. 

Arttu on renkolaisen navettakissan jälkeläisiä ja isännän mukaan Arttu oli ensimmäinen pentueesta joka uskaltautui emon mukana ulos. Rohkea pienestä pitäen.

 Tässä puolivuotias "hörökorva"

Koskelossa  pikkukissaa pelotti kaikki luonnon ihmeet, mutta sahapukin päällä oli muuten kyllä mukava voimistella.
 

 

 Ja kaikkea vähän ikävääkin sattui ja tapahtui. Käärme ? puri, suolisto meni tukkoon, kieli kuolioon.....mutta hyvässä hoidossa sitä paranee nopsaan 😽.

Ei Arttu ole koskaan oikein linnuista piitannut kun on ollut niin vannoutunut ja loistava  hiirikissa. Linnunpönttö on ollut kuitenkin joskus mukava istuma - ja tähystys paikka 😜. Huom ! Pesässä ei ollut tuolloin lintuperhettä kotia pitämässä.

 

Arttu on kulkenut mukana Touhulassa ja Koskelossa ja vaikkei autossa olo olekaan sen lempipaikkoja niin pakko sekin on kestää, että pääsee sitten maalle tutkimaan paikkoja.

                                        

 Monena vuonna se on kadonnut Koskelossa omille teilleen päiväksi ja yöksikin ja huoli on ollut sen mukainen, mutta onneksi on aina löytänyt takaisin 😻. Väsyneenä ja ennenkaikkea nälkäisenä !



 


   

                                            

Kaikkein haastellisinta on ollut se kohta kun on pitänyt palata takaisin kaupunkiin. Se aavistaa asian hyvin pienistä eleistä ja asioista ja piiloutuu sitten todella taitavasti eikä mitkään perinteiset houkutuskeinot pelitä. Se ei ota kuuleviin korviinsa edes raksupussin rapinaa. Aina on onneksi jollain konstilla /huijauksella saatu se mukaan kaupunkiin. Ja onhan kaupungissakin ihan mukava olla....

Mamman kanssa on niin mukava tehdä  yhdessä käsitöitä
 


  Ja onhan sitä kaupingissakin ulkona kaikkea mukavaa tiirailtavaa..... kesät talvet                                            

 

 

Seniorikissalle  on myös niin tärkeää leppoisat pitkät ja rennot päiväunet




Onnea Arttu 20 v ! Olet meille niin rakas ja tärkeä 💖


 Karille  tietysti myös onnea myös 💖.....siihen palaan kunhan tämän päivän juhlat on juhlittu.

9 kommenttia:

  1. 20-vuotta! O-N-N-E-A-!!
    Niin tapahtumarikas cv, hellyttävästä "hörökorvasta" potilaan kautta uhkarohkeisiin kiipeilyihin, tarkkailuihin ja ei epäilystä ettet olisi mamman paras puuhakaveri hommassa kuin hommassa - niin rauhassa annat lankakeränkin olla... vai jähmettikö juhlamirri, hih!!

    Ihana ja arvokas postaus - uteliaita yhteisiä vuosia ja seikkailuita lisää aikuismaisen maltillisesti!!

    VastaaPoista
  2. Onnea molemmille päivänsankareille! Potilaskuva Artusta on niin hellyttävä.

    VastaaPoista
  3. Tuo Anonyymi olin minä. Unohdin, etten ollut sisäänkirjautuneena.

    VastaaPoista
  4. Voi, miten hieno ikä pörröisellä juhlakalulla! <3 Onnea Arttu! Ja Onnea myös Karille!

    Minun toinen ihan ihkaoma kissani oli vielä sellainen osa-vapaana kulkeva (ensimmäinen oli koti-kotona, ja silloin ei muita ollutkaan kuin vapaana kulkevia), Mörri, joka myös inhosi autolla liikkumista, mutta jostain se tiesi reitin mökille, ja silloin se oli hiljaa. Sama juttu, että piti lähtiessä AJOISSA ottaa (ja pitää) sisälle, ettei tee katoamistemppua, kun ei halunnut autoon. Jos kotimatkalla poikettiin vaikka vain kaupassa, eli reitti ei kulkenut tuttua tietä, alkoi sellainen mölykonsertti, ettei edes kuullostanut yhtään kissalta. Hah! Mistä ne äänet oikein voivatkaan tulla?! Mutta hiljeni heti taas, kun päästiin reitille takaisin.

    Asuttiin turvallisella paikalla, ja lenkeillä käytiin niin, että kissa kulki vapaana edessä, takana, vieressä, miten milloinkin. Oman reviirinsä ulkopuolella mourusi, ja kulki matalana, välillä ilmoittaen, että nyt ollaan "reitin" ulkopuolella, mutta kun taas matka meni kotia kohti, alkoi kissa hypellä kanin lailla, häntä suoraan ylös sojottaen, ja jäi odottamaan, että pysyttiin matkassa. <3 Ei haitannut muut kulkijat koirineen, ei oravat, ei linnut, mitä tuli reitillä joskus vastaan. Kissa siirtyi vain turvaan polun syrjään. Ja samainen kissa oli koko naapuruston lemmikki. Useampi pyysi, että kissa saisi jäädä heille, kun muutettiin. "Ei ulkona liikkunut kissa enää sisäkissaksi muutu." Sovittiin, että jos tulee isompia ongelmia, niin katsotaan sitten. Ja Mörrihän sopeutui oikein hyvin. Oppi uuden reitin mökillekin tosi nopeasti. Ja vielä tuli uusi juttu, kun vanhoina päivinä muutettiin tänne maalle, ja ekaa kertaa laitettiin valjaat, ja käytiin valjastellen ulkona, kun on ihan liian vaarallinen paikka kissan kulkea vapaana, vaikka vilkkaiden teiden lisäksi tietysti on muitakin vaaroja. Hienosti sopeutui tähänkin.

    Katos, ja taas veit muistojen teille! <3 Kiitos siitä! Hyviä juhlia teille! <3

    VastaaPoista
  5. Onnea kummallekin 2 -kymppiselle! Hieno saavutus!
    Arttu on kerännyt elämänsä varrella paljon kokemuksia ja viisautta. Niitä on nyt mukava muistella. Mikä ihme siinä , että kissat aavistavat tuon autoon menemisen jo ennen kuin mitään on tehty 😜
    Minulle muistui mieleen lapsuudesta naapurin Ali -kissa, joka oli saman värinen.

    VastaaPoista
  6. Onnea ja rapsutuksia K- siis Artulle 😉😉 ihan tuplamäärin!

    Ja paljon paljon onnea myös Karille 💐💐

    VastaaPoista
  7. Onnittelurapsutukset Artulle ja paljon onnea Karille!! 😻
    Tuossa viidenneksi viimeisessä kuvassa Artun kyljessä on ihan selkeästi naurava teddyboy, eikö? 😅
    Maukkaita kakkukahvihetkiä!!

    VastaaPoista
  8. Artulla on ollut tähän asti hyvin vaiherikas elämä ja on ihan huippua, että Arttu täyttää 20 vuotta🐈‍⬛. Paljon onnea Artulle ja Karille🌹! Nuo kissojen katoamistemput on tullut meillekin tutuiksi, kun mökiltä pitäisi kotiin lähteä😁. Mukavaa toukokuuta teille kaikille!

    VastaaPoista
  9. Onnea Artulle! Iso ikä kissalla. On varmasti hyvin rakastettu olento. Olen eläinten ystävä ja kissat ovat niitä lempieläimiäni. On ollut itselläkin kaksi kissaa parhaina aikoina. Nyt en enää ota kissaa, koska jos lähden elämästä, niin minne se poloinen joutuisi.
    Tyttärelläni on kaksi kissaa ja toinen on täysvalkoinen ja kuuro. Ihania kisuja.
    Pitipä laittaa kommentti, kun stanstan blogista eksyin tänne. Mukavaa loppukevättä teille! T. m-m.

    VastaaPoista