23.03.2026
Nyt kun kevät vähän niinkuin "yllätti" niin mietin mitä projekteja olin suunnitellut tekeväni talven pitkinä, pimeinä kuukausina. Nukketalon hommat oli tarkoitus saada aluilleen, valokuvat sekä ne oikeat paperikuvat kuin digitaaliset sellaiset oli haaveena laittaa edes jonkinmoiseen järjestykseen, pelata kaikkia kivoja jemmassa olevia pelejä ja koota palapelejä, tutkia kirjahyllyjen sisältöä ......
Kaikki aloittamatta ja tekemättä 😀 ....no ensi talvena sitten ?
Mutta kotiprojekteja ei tehdäkään rahasta vaan rakkaudesta 😉.
Oih! <3 Itse lakattiin tekemästä noita uudenvuoden lupauksia tästä syystä. Ei tule talviksikaan sitten tehtyä mitään "toivelistaa" enää. Opittu menemään aikalailla fiiliksen ja kulloisenkin energia- (ja talous-) tilanteen mukaan. Toimii meillä hyvin!
VastaaPoistaMä luulen, että meillä tuo nukkekodin rakennus taitaa juurikin olla niitä kesän sadepäivien puuhaa, kun ei silloin pahemmin viitsi puutarhassakaan muuta tehdä. Eikä meillä ole ulkona katettua oleskelutilaakaan missään. Kasvarikin niin pieni, että vaikka joskus olenkin sateella siellä kasveja hoidellut, niin ne on äkkiä hoidettu. Eikä siinä ole tilaa oleiluun. Haaveena tietysti sellainen isompi kasvari, missä sekin olisi olemassa. Kunhan saatais tuo kellari ensin oikeasti käyttökuntoon, niin saatais myös tuleva sato talteen. Aiemmat sadot on täytynyt käyttää hetimiten, ja niistä on riittänyt jaettavaksikin. Ja sitten talvella pitää turvautua ostotuotteisiin joka tapauksessa...
Ehkä minäkin sen palapelipöydän vielä joskus saan - jos ehditään tuonne talousrakennuksen (nykyisen) varaston (mikä siirtyisi sinne ullakolle, mihin nyt ei ole rappujakaan) tilalle se jo kohta 20 vuotta toivomani kirjasto rakentamaan. =P
Justiinsa eilen katsoin huvilaa ja huussia ja siinä korostettiin sitä että kasvihuoneen pitää olla tarpeeksi iso jotta sinne mahtuu sekä kasvit että ihmiset. Minun kasvihuoneeni Touhulassa vetää ihan viimeisiään mutta ajattelin ainakin vielä tänä kesänä sitä käyttää. Niin olen jo ajatellut monen monta vuotta . Ja se tehtiin muka kasvatukseen ensiavuksi :-).Ja se sellainen vanhoista ikkunanpokista tehty kasvihuone taitaa jäädä vain haaveiden tasolle mutta sellainen sopisi hyvin mummonmökin pihaan.Touhulan ullakolle oli minullakin ajatus siitä että sinne voisi tehdä sitä "työtilaa" mutta ne rappuset puuttuu ja liian iso homma muutenkin.Tehkööt seuraavat sitten :-).
VastaaPoistaMeillä on Karin joskus tekemä peli- , palapelipöytä eli siitä ei kiikasta vaan siitä saamattomuudesta aloittaa.....
Voih, niin monta "teen sitten talvella kun pimeetä ja aikaa" (meillä kun sitä muutoin ole 😂) asiaa jäi taas tekemättä.
VastaaPoistaKärkisijalla ne valokuvat - meillä on h-i-r-v-i-t-t-ä-v-ä määrä valokuvia, siis ihan paperikuvia, jotka pitäisi käydä läpi, sillä niissä on tupla- ellei jopa triplakuvia ja sitten on kuvia joissa olevista ihmisistä meillä ei ole mitään tietoa - eikä ketään keneltä kysyä ketä he ovat. Osan niistä vanhoista kuvista voisi antaa Miniälle projekteihinsa, loput hävittää.
Ensi talvena sitten.
Minzille; meillä kun ei palapeliä varten ole pöydälle eikä pöydällä tilaa, eikä sohvan tai sängyn allekaan voi mitään työntää, niin ostin sellaisen rullattavan palapelialustan. Epäilevin mielin, mutta kyllä se vain toimii, vaikka palapelistä ei olisi kuin vasta reunat kasattuna 😲 (Mun blogista löytyy taas pitkä selvitys siitä, marraskuulta)
Pöllö, muistaisinkin, että ollaan keskusteltu asiasta ennenkin. Meillä ei se rullattava alustakaan toimi, kun kissat ovat sitten siinä alustan päällä, heittelemässä palasia, ja mutustelemassa niitä, mitkä lattialle sattuu tippumaan... Eli pitää olla kokonaan kissavapaa tila, mihin sen pöydän sitten aikanaan voi palapeliä varten laittaa. ;)
PoistaPöllölle: Minä olin josku ihan järjestelmällinen paperikuvien kanssa ja kun kuvat oli kehitetty niin ne laitoin albumiin ja saatoin jopa kirjoittaa niihin mitä, kuka ja missä. Sitten on tullut eroja joissa kuvia on jaettu. Ne se ei haitannut kun kuvia on ollut liikaa :-).
PoistaMutta sitten tuli vanhempien kodista valokuva-albumit ja siellä oli myös isovanhempien kaikki säilytetyt kuvat. Ne laitettiin Siskon kanssa puoliksi ja nyt kumpikin kamppailee siitä mitä niiden kanssa tekee.
Jos olisi viisas niin ottaisi vain ne itselle tärkeimmät kuvat ja ne sitten arkistoisi kauniisti. En tiedä montako talvea siihen tarvittaisiin :-). Digikuvahässäkkä on vielä mahdottomampi ?
Minzille: Kannattaa varmaan koota nettipalapelejä :-) ei kiinnostaa kissoja ja on helppo koota pois. No joo...ei yhtään sama asia kuitenkaan !
Paperikuvat oli aikanaan arvokkaita, niin rahallisesti kuin niiden sisällön kannalta ja siksi niiden kanssa oltiin tarkkoja.
PoistaJuuri tuollaista arkistointia tarkoitan; Mursun kanssa kävisi kuvat läpi, kirjoittaisi niihin ketä niissä on - siis niihin kuviin joista hänellä on enää mitään tietoa. Osassa kuvista tiedot löytyy, on A-nopin peruja olevia kuvia valtavat määrät.
Ja sitten miettiä ihan järjen (ja ehkä Pojankin) kanssa: onko mitään järkeä säilyttää jotain vanhoja meidän koulukuvia, kun ei niistä kukaan muu tunne ketään kuin me 🤔
Silloin kun sairastuin Riesaan ja menetin muistista useamman vuoden, katselin koneelta satoja kuvia kymmeniä ja kymmeniä kuvia. Niillä ei ollut mitään merkitystä - tunsin kuvissa olevia ihmisiä, mutta en paikkoja, en tapahtumia, en mitään muuta.
Tuhosin satoja kuvia minulle merkityksettöminä, enkä ole katunut sitä. Ei osaa kaivata sellaista mitä ei muista.
Mursulle ja Pojalle ne kuvat eivät myöskään merkinneet mitään, sillä ne olivat lähes kaikki melontakuvia.
Taidan kommentoida, että "nyt en kommentoi" tekemättömistä asioista? 😄 Alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaTekemättömät saa olla tekemättömiä silloin kun ne ei yhtään ole mielessä :-). Talvitekemiset taas haihtuu takuuvarmasti kevään myötä nopsaan :-))).
VastaaPoistaTimanttista tiistaita !
Täysi nolla! 🤭😅
VastaaPoistaValokuvien järjestämisestä en enää edes haaveile. Tiedän, että en vaan pysty siihen.
Hyvä jos tietää omat rajat !
VastaaPoistaMinä tuppaan sohimaan aina joka paikkaan ja kaikenlaisia vähän utopistisiakin ajatuksia välillä pyörii päässä :-) kuten tuo valokuvaprojektikin.