11.09.2025

Kun oma mummonmökki oli vasta haaveen tasolla eikä Touhulasta ollut vielä tietoakaan ajattelin , että olisipa hienoa jos olisi omenapuita ja marjapensaita. No nyt niitä sitten on ja vaikka sanotaankin, että kun jokin unelma toteutuu niin se alkaa menettää merkitystään ja viehätystään. Näin ei ole onneksi käynyt Touhulan kohdalla vaan oli aina ihan silkkaa onnea ja ilo täynnä silloin kun täältä saa jotain satoa tai itse kasvatettua. Oikein pullistelen ylpeydestä 😊💚.

Nyt on siis omenashown aika 🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎

Omenhilloon laitan aina mukaan mintun lehtiä. Ne sopivat minusta niin hyvin yhteen ja kun sauvasekoittimella vetäisen soseen lopuksi niin minttukin menee sopivan pieniksi.

Ja omenaviipaleita tykkään kuivata. Jonkin verran viitsin porailla omenaporalla ja viipaloida ja ripustaa kuivumaan. Kuivatustelineinä tällä kertaa kasvitukikeppejä .

Aurinkoisella ja tuulisella pihalla aloitin kuivaamisen ja siirsin sitten ne illan tullen saunatupaan....

Ja sitten taas päiväksi ulos aurinkoon 🌞. Ovat puoliksi aurinkokuivattuja. 
 

 10.09.2025

Sain otettua ompelukoneen esiin 😁. Mutta kun niistä eniten käyttämistäni verkkareista oli sauma revennyt niin pakko oli lähteä siksakkaamaan. Ja pääsinpä samalla alkuun ryijyn suunnittelussa. Pohjakangas pitää nimittäin tikata sekin ettei lähde purkeentumaan. 

No ei se ihan putkeen mennyt kuitenkaan. Verkkarit sain korjattua suit sait mutta kun aloin päärmätä tuota  pohjakangasta neula jäi jumiin jonnekin puolan sisuksiin ja siinä tarvittiin korjaaja-Karia ja koneen purkua vähän enemmästikin. 

 Juuri siksi omplukoneella ompelu on minusta niin työlästä, että kun sen ottaa esiin toivoisi sen suriseva eteenpäin ihan kevyesti ilman, että lanka katkeaa, alalanka loppuu ja kun harvoin ompelee mitään niin kaikkea pitää muistella, että mitenkäs ne jutut meninkään.....

Tuo ryijyn pohjakangas on ihmeen jäykkää ja suorastaan muovimaista ja myös yllättäen valkoinen kun odotin sen olevan sellaista säkkikankaan tyyppistä ruskeaa  ja taipuisaa.  Tuollaista oli Eurokankaassa tarjolla ja ryijyn tekoon tarkoitettua. No näillä mennään....alkua aina hankalaa ? 😒.

09.09.2025 

Repolaisen syyskuun bingoruudukko on minusta erityisen haasteellinen.

Onkohan kansakoulussa kirjainten opettelussa iskenyt aakkosväsymys kun nuo loppupään kirjaimet tuntuvat edelleen vähän vaikeilta 😁. Sama juttu kertotaulun kanssa. Kahdeksan ja yhdeksän kertotaulut on minusta olleet aina ne pahimmat. Mutta asiaan.

Ä= Äitelä, ylimakea

 

Y=Yksinäisyys

  Juicen sanoin.....

Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen
Tiedän mitä haluan tiedän miten vähään kykenen
Yksinäisyys sydämessä, katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

Ö= Ötökkä

 Syksyinen riesa on hirvikärpänen. Harvemmin on muuten haitaksi mutta jos niitä on runsaasti maastossa niin tunkevat joka paikkaan ....vaatteiden alle, hiuksiin, korviin....😠.

No pääsinpäs edes bingoilun alkuun....jospa se tästä....vaikeammaksi muuttuisi 😉 

 

 08.09.2025

Saunaillan suolainen piirakka oli erityisen onnistunut. Vaikka se olikin sellainen "mitä kaapista löytyy"-piirakka.

Sieniä , sipulia, kokonaisesta kanasta vähän rippeitä, puolikas valkosipulituorejuusto ja kermaviili+ muna ja juustoraaste päälle.Valmis pohjataikina. Lupasin tosin Hannille kokeilla hänen piirakkapohjareseptiään, mutta sen aika tulee vielä 😉.

Kari kun "pääsee" yksin kauppaan niin sieltä saattaa tulla kaikenmoista. Nyt kauppakassista löytyi....kaktuksen hedelmiä eli kaktusviikunoita. 

Niitä piti kuoria hanskat kädessä kaktuksen pienen pienien piikkien takia ja sisältä paljastui ....

Ihan mukavan makuinen raikas, makea hedelmän liha. Vaikka siemenet olisivat syötäviä niin minun hampaissa ainakin liian kovia pureskeltavia. Yksi maisteltiin sellaisenaan; loput pilkoin salaattiin.

" Kaktusviikuna on makea ja herkullinen, ja sitä käytetään ruoanlaitossa ja kosmetiikassa. Se on todellinen vitamiinipommi ja täynnä antioksidantteja, erityisesti C-vitamiinia. Hedelmää voi syödä sellaisenaan, ja se sopii myös jälkiruokiin, kuten salaatteihin ja sorbetteihin." Näin kertoi Wikipedia. 

 07.09.2025

Sienimetsäretkelle lähdettiin tällä kertaa useamman kopan kanssa . Syötäviksi aietut ja värjäämisen kokeiluun . Syötäväksi löytyi kanttarellaja  ja tatteja  ja väripataan pääsi tuo punainen hapero (olisi ollut sekin syötävää 😉)

 Ja myös  jokin seitikkilaji joka oli liilahtavan värinen ; ilmeisesti löyhkäseitikki ? no nimestä viis eikä myrkyllisyyskään haittaa kun niitä ulkona keittelee.

Väriliemien värit ennen lankojen keittämistä niissä

 

alempi seitikistä ja ylempi haperoista. Aika mukavan värisiä lähtötilanteessa, mutta hailakoiksi ne lopulta menivät. 

Eniten "harmittaa" tuo oikean puoleinen ruskea kun siitä odotin niin kovasti oranssia. Sitä nimittäin luvattiin  suolaheinän juurista ja suolaheinää kasvaa runsaasti meillä kaupungissa kalliolla. En ehkä kuitenkaan raaskinnut riittävästi riipiä juuria mukaan kun periaattessa haluaisin käyttää vain maanpäällisiä osia kasveista. No sävysävyyn menee noiden kahden muun kanssa eli keskellä on siitä punahattuisesta haperosta kehkeytynyt ja vasemmalla lilahtavasta seitikistä.

Keräsin jo värjäystarvikkeet nippuun ja varastoon jollei nyt jokin vielä suorastaan pakota kokeilemaan ....

Ja nämä loppukesästä värjäämäni langat aion jemmata ryijyn/seinävaatteen tekoon.....

Nyt pitää vain opetella sellaisen tekoa...... 

 06.09.2025

Kristiina K:n syyskuun haastesana on  PEHMEÄ 

Touhulassa on vanhanaikaiset ikkunat . Keväällä tuplaikkunat otetaan pois ja syksyllä sitten taas takaisin paikoilleen. Ikkunoiden väliin laitetaan pumpulia tilkkeeksi/koristeeksi ja kosteutta kerämään ja myös pienesti avatut tulitikkuaskit pitävät kosteutta kurissa.Ikkunoiden raot tilkitään vaikkapa vanhoilla kalsarien lahkeilla 😉ja liimapaperinauhat päälle.

 Oikeaoppisesti koristeina pitäisi olla kuivakukkia mutta minkäs teet kun olkikukka ei tänä vuonna suostunut edes itämään; saatikka kukkimaan....näillä siis on nyt mentävä tänä vuonna. 

 Kun tuplaikkunat ja pumpulit on paikoillaan ; syystuulet saa rauhassa puhaltaa.....

 05.09.2025

Touhulan omenapuissa on tänä vuonna tosi paljon omenoita. Valkea kuulas on se lajike jonka halusin ensimmäiseksi Touhulaan tullessani istuttaa. Se on niin  hyvä syöntiomena ja kypsyy aikaisin eli nyt jo syötävissä ja paranee vain ajan kanssa. Niistä tulee lopulta sellaisia läpikuultavia (siitä kai nimikin on peräisin) ja tosi mehukkaita.

 Ensimmäistä kertaa tänä vuonna myös Juuso-talviomena tuottaa paljon omenoita. Se on jo 15 vuotta vanha eikä siitä ole saanut tähän mennessä kuin muutaman maistiaisomenan. Mutta nyt niitä tulee ja paljon ! Puu on kasvanut jo ihan liian isoksi, mutta näköjään se ei omenatuotantoa haittaa. Päinvastoin.

 

Omenoita siis  syödään niin paljoin kuin sielu ja vatsa kestää ja niitä annetaan tietysti myös ystäville ja kylänmiehille/naisille, mutta toki säilökin pitää. Entiseen tapaan kuivaan omenarenkaita, pakastan viipaleina, teen omenasosetta. Karin kanssa mietittiin  omenasiiderin/omenaviinin tekoakin....en tiedä maksaako vaivan ? Yhden kerran ollaan itse tehty viiniä, mutta kovin hyvän makuiseksi ei sitä silloin ainakaan saatu.

Ja kaupungissa naapurin rouva jo kovasti odottaa luumupuun satoa....ne kun on hänen herkkuaan 😉.

 04.09.2025

Isoäidin neliö-projekti loppui nyt. Vähän haikealla mielellä tosin. Niitä oli tosi hauska virkata ja sain langanloppuja (ja vähän uusiakin keriä) käytettyä loppuun. 

Eli kolmas versio toden sanoi . Niistä muotoutui Touhulan kamariin päiväpeitto. Ja ajattelin, että sellainen talvipäiväpeitto 😊eli kesällä saa olla vähän valoisampaa ja kevyempää .Tässä ennen ja jälkeen kuvat ....valkoinen näyttää nyt aika aneemiseslta ?

 Peitto painaa 4 kiloa eli aikamoinen määrä lankaa on sormien välistä kulkenut.....mutta ennen kaikkea tosi kiva kesäprojekti. Kotiin voisi tehdä samanlaisen , mutta väreiltään vähän hillitymmän version ? tai pitäiskö jo pikkuhiljaa rauhoittua noiden neliöiden virkkaamisessa 😂.

 03.09.2025 

Piti mennä ihan oikein silmälääkärin vastaanotolle. Optikon näöntarkastuskin olisi aiheellinen kun edellisestä on kulunut yli kaksi vuotta, mutta nyt kuitenkin valitsin silmälääkärin koska oikea silmä oli kipeä "syvältä" eli ei siis rähminen tai vuotanut, mutta oli kipeä aina välillä.

Kaikki alkoi Koskelossa kun maalasin ikkunan yläpokaa ja ykskaks joku sattui silmään; luulin  että ehkä vain auringonsäde osui silmään kun aurinko helotti juuri siihen kohtaan niin kirkaasti.Laitoin aurinkolasit päähän ja jatkoin maalaamista. Silmä oli myöhemmin vähän tavallista valoherkempi ja välillä vähän kipeä , mutta meni kuitenkin koko ajan parempaan päin.Eikä  juuri elämää haitannut.

Nyt sitten viikkojen päästä heräsin taas yöllä silmän kipuun ja päätin että hulluhan olen jos en mene lääkäriin. Silmälääkäri katsoi silmänpohjat ja tutki muutenkin hyvin perusteellisesti ja totesi ettei mitään varsinaista vikaa löydä. Määräsi kuukaudeksi kostutustippoja ja totesi samalla , ettei ole silmänpainetta tai kaihia ja näkökin pysynyt samana reilut kaksi vuotta.Luultavasti siinä maalatessa on tippunut jotain silmään ja siihen on tullut pieni haava ? ja sitä nyt hoidetaan niillä tipoilla kolmesti päivässä....

 02.09.2025

Äidin hoitokodissa oli eilen hoitoneuvottelu hänen oma hoitajansa kanssa. Se  tehdään puoli vuosittain.  Minusta on hiukan hämmentävää ja kiusallista kun se tehdään Äidin ollessa mukana palaverissa. Sikäli kun hän ei kuitenkaan enää osaa ottaa kantaa asioihin vaan minusta ehkä vain hämmentyy siitä mitä hänestä puhutaan. No se on talon tyyli ja kai osa sitä itsemääräämisoikeutta ?

 

01.09.2025

En ole oikein koskaan ollut perinteisten kermakakkujen ystävä. Nykyään on tarjolla monenlaisia mousse- ja juustokakkuja ja niistä toki tykkään. Tässä synttäreiden tiimoilta mielessä pyöri Äitini joskus tekemä kauralastukakku jota oli tarjolla minun kaverisynttäreillä ja se meni silloin kuin kuumille kiville.

Kokeilin tehdä jotain samanmoista ihan vain sen muiston siivittämänä. Eli iso kauralastulevy jonka palastelin neljään osaan heti uunista ottaessani. 

 

Palat jämäköityvät hetken päästä ja sen voi täyttää mieleisellä tavalla. Minä laitoin omenasosetta (kun ensimmäiset omenat alkoivat tippua puusta ja niistä sai sopivan hapokasta sosetta ) ja ihan perinteistä kermavaahtoa. 

 Pääsin hyvin lähelle sitä mikä oli hakusessa ja se on , että rapeaa, pehmeää ja makeaa ja hapokasta....ei voi mennä pahasti pieleen 😋. Sanoisin suussa sulavaa.

31.08.2025 

 Sain hyvän vinkin Maijan kommenteista hänen blogissaan "Oma tupa, tontti ja lupa".

Eli mitäs jos tekisin noista itse värjätyistä langoista jonkinlaisen ryijyn tai seinävaatteen. Epäilin vähän omaa kärsivällisyyttä , mutta ajatus itää....ja kun Touhulassa katselin tuollaista vanhempien mökiltä minulle tullutta pientä seinäryijyä niin ehkä sellaisen tyynyn päällisen verran voisi sitä hommaa kokeilla.

 

Heti tuli mieleen auringonkukka -tyynynpäällinen🌻. Sellaiseen sopisivat nuo tähän asti syntyneet värit.

Ehkä olisikin kivampi jos kaikki itse luonnon väreillä langat olisi yhdessä.....nyt olen upottanut niitä villasukkien raitoihin ja isoäidin neliöihin.Ja olisi ainakin yksi hyvä syy lisää  jatkaa näitä värjäyskokeiluja....

 30.08.2025

Ennenkuin aloitin Touhulan ylipitkää heinikkoa ruohonleikkurilla jyystämään niin poimin piha-alueelta kaikki sienet. Nyt ei sienten lajikkeella ollut väliä tai sillä onko syötävä vai myrkyllinen sillä niistä keittelin kuinkas muuten.....lankojen värilientä. Itse asiassa keitoksesta tuli ajan kanssa kyllä oikein hyvä sienisopan tuoksu, mutta päätin olla kuitenkin viisas ja jätin kuitenkin maistamatta.

Puretusaluna oli jo loppu ja kokeilun nyt jotain ihan uutta juttua. Touhula kun on ollut aiemmin sepän koti ja takomo niin sieltä on löytynyt paljon ruostunutta rautaromua.

Niitä etikkavedessä liottamalla saadaan rautavettä jota voi myös käyttää puretusaineena. Sitä lisäsin aika varovasti lankojen keittovaiheen lopussa.

Langasta tuli kauniin ruskeaa. Sointuu hyvin aiempiin keltaisiin sävyihin.

 Nyt kun sienestysaika on vasta aluillaan voi koppaan kerätä erikseen ihan kaikenlaisia sieniä. Toiset syötäviksi ja toiset värjäykseen 👍.
 

 29.08.2025

Syntymäpäivääni vietettiin "työn merkeissä" niinkuin ennen oli tapana lehti-ilmoituksiin laittaa jos ei halunnut vieraita kyläilemään. En tiedä auttoiko sellainen ilmoitus vai tuliko juuri se sama vierasjoukko joka olisi tuluut paikalle muutenkin.

No toki juhlistettiin merkkipäivää voileipäkakulla perinteiseen tyyliin. 

Kari on usein tehnyt voileipäkakun itse ja onhan se toki astetta maukkaampi tai parinkin astetta , mutta tämäkin kalainen ostokakku ajoi hyvin asiansa. 

Kun ollaan oltu useampi viikko pois Touhulasta niin kaikenlaista puuhaa piisaa. Mustat viinimarjat olivat justiinsa poimittavissa.

Ja hyvin kypsyneet karviaiset makeita kuin karkit.

                                          

Kasvihuoneesta ei tule tänä vuonna yhtään tomaattia tai kurkkua tai oikein mitään muutakaan. Pieni määrä papuja ja kesäkurpitsaa; ne on hetkessä pistelty poskeen. Ei edes niin hyvin monena vuonna satoa antaneet lehtikaali ja mangoldi itäneet lainkaan. Pieneen perunapenkkiin en ole vielä edes koskenut...jospa se yllättäisi positiivisesti 😉.

Mutta miten onnelliseksi tulinkaan siitä, että syysleimu puhkesi kukkaan  juuri nyt. Muistan Isänäidin tuoneen joskus syntymäpäivilleni kimpun syysleimuja omasta pihastaan ja tiesin että ne oli rakkaudella kasvatettu ja vaalittu ja oli iso kunnia saada niitä. Tunsin itseni silloin aikuiseksi; saatoin olla 10-vuotias 😁.
 

 28.08.2025

Keväällä Touhulaan palkattiin piikalikka.

 Vähän tuhdin puoleinen kyllä , mutta sitäkin tomerampi. Olevinaan. Ajan kanssa kävi sitten ilmi, että on pieniin päin ja kuinkas ollakaan laskettu päivä osuisi minun syntymäpäivääni eli 28.8. Niinpä ajattelin että antaa hänen nyt seistä tönöttää laiskotellen puskissa ihan vain ruokapalkalla.

MUTTA. Ei sieltä kuulemma mitään pikkupiikaa olekaan tulossa vaan ruoka on ollut tämän piikalikan heikkous.  No onneksi sentään tiesi, että mustat viinimarjat on MINUN herkkua ja niihin ei uskaltanut koskea 😁.

 Mutta toista kesää ei kyllä tätä tyyppiä ruokita. Saa hakea piian paikan jostain muualta 😂.

27.08.2025

Vähän kyllä harmittelen sitä, että on tullut niin vähän soitettua huilua kesän aikana . Sanoin opettajalle keväällä, että haluan paljon soittoläksyjä kesäksi kun on pitkä aika harjoitella. Mihin se kaikki aika menikään ?

Huilu kyllä kulki uskollisesti paikasta toiseen ja välillä toki soittelinkin. Koskelosta löytyi vintiltä hauska nuottivihko....pistettiin siis  humpaksi 😂

Mutta NYT pitää ryhdistäytyä ja aloittaa ihan oikea harjoittelu, että kehtaa nenäänsä näyttää syksyn ensimmäisellä tunnilla. 
 

 26.08.2025

Metsämökin tontut palasivat kaupunkiin 😁. 

Ja kun Kari manaili mennessä valtaisaa tavaramäärää niin ei se ollut yhtään pienentynyt tullessa. Oikeastaan ehkä vähän lisääntynyt kun huomattiin, että tuota jos tuotakin tarvitaan enemmän kotona kuin täällä. Esimerkiksi tuollainen omenoiden soseutusvehje...

Kun nimittäin näyttää soltä,  että Touhulaan tulee tänä vuonna paljon omenoita ja Koskelossa taas kaikki hedelmäpuut ovat kuolleet.

No otin myös kuvan "käsikirjastosta" muistukseksi, ettei nyt ainakaan kirjoja tarvitsisi mukana kuljettaa. Kunhan nyt ensin luetaan nuo. Kirjoja laidasta laitaan....

 Arttu saatiin kaapattua auton kyytiin helposti ja matka meni hyvin, mutta se oli vähän ihmeissään ja levoton kun tultiin kaupunkiin. Kissan maaseutuloma loppui tällä erää ja me ihmisetkin yritettään taas olla ihmismäisemmin eli kammataan edes tukka,  niistetään nenä ja puetaan jotain "kunnollista " päälle 😊.

25.08.2025

Pitää välillä lähteä, että .....pääsee taas joskus  takaisin. Koskeloon. Mutta hyviä hetkiä ja muistoja on taas taskut täynnä.

Välillä ollaan jo mietitty onko liikaa kun mökkejä on meillä kaksin kappalein ja varsinkin kun Koskelossa käydään harvakseltaan niin puuhattavaa olisi vaikka kuinka paljon. Ollaanko jo siinä iässä, että tästä olisi viisasta luopua ? Sitten tulee mieleen kaikki se mukava mitä täällä on. Ja osataanhan me kulkea myös laput silmillä niin että tehdään vain se mikä milloinkin huvittaa. Ikkunoita ei välttämättä pestä joka kesä - tyyliin  😊. Mutta luonnosta nautitaan !

 

 

 

Ja kokosin tähän plussat ja miinukset , että jos talven mittaan tulisi heikko hetki ja ajatuksiin pääsi Koskelosta luopuminen niin palaanpa silloin tähän 😉.

💚Täällä nukutaan usein sellaiset 10 tuntia putkeen. Sänky on leveämpi kuin kotona (Arttukin mahtuu nukkumaan vaikka poikittain meidän välissä) . On riittävän avara makkari ja se on yleensä kesälläkin mukavan viileä. Ja kun on oltu ulkosalla päivä niin uni tulee kyllä odottamatta.

💚Aamukahvi juodaan rauhassa pitkän kaavan mukaan ja kas kummaa kun se maistuu paremmalta kuin kotona . Keittimen syy 😂.

💚Kauppamatkat on aina mukavia kun katsellaan samalla aina jotain muutakin ja jo monesti aiemmin mainittu ystävällinen asikaspalvelu on täällä  ihan merkille pantavaa.

💚Ruokaa tehdään täälläkin itse ja pääosin ulkona kokkaillaan  ja kuinkas ollakaan se maistuu niin 😋. Kerran kesässä pitää myös ulkona friteerata jotain. Rapsakat ranskalaiset ja sipulirenkaat ...

 

💚Luonto alkaa omasta pihasta ja mustikat, puolukat ja  sienet vain odottavat poimimista; eikä niistä kilpaile kukaan muu.

💚Hiljaisuus on todellista luksusta. Vuosi vuodelta arvostan sitä enemmän enemmän

💚Sauna on täällä maailman paras. Enkä liiottele yhtään.Vanhaa hirsisaunaa parempaa ei ole vielä vastaan tullut. Joka ilta saunotaan ja talvella on myös kieriskelty lumihangessa saunomisen lomassa😱.

No sitten niitä miinuksia....

👎Talo vanhenee ja rapistuu väkisinkin ; niinkuin mekin 

👎Matka on pitkä kotoa eikä kovin usein haluaisi tuota autoilla; ainakaan kissan kanssa 😻

👎Kaikenlaisia maksuja kertyy tämänkin ylläpidosta ollaan täällä sitten enempi tai vähempi. Onneksi vielä puhutaan suht pienistä summista. Kiinteistövero, jätehuolto, sähköt ja vakuutukset.

👎Hiiret, myyrät, päästäiset, hyttyset , paarmat, hirvikärpäset. Kuuluvat luontoon kyllä, mutta ...😠

Plussia on onneksi vielä enemmän !

Ei ole metsäpalosta sentään kyse vaan illan punaisena hehkuvasta auringonlaskusta.

Mutta nyt siis  kamat kasaan, siivoksi paikat, kissan huijaaminen autoon (se on se hankalin tehtävä) .....Koskeloon tullan taas; mutta milloin niin sitä ei vielä tiedä. Joulukuusta hakemaan tai sitten vaikka joulua viettämään.....Joulupäivä onkin jo 4 kuukauden kuluttua 😊.

 24.08.2025

  Päätin piipahtaa talon takana mustikalla. Piirakkamarjat ajattelin kerätä pikaisesti. Sitten tuli vastaan orakkaita ja tatteja ja ykskaks tajusin että olen aika kaukana lähtöpisteestä. Ja kun tajusin etten ottanut puhelinta mukaan niin iski paniikki. Lähdin ponnekkaasti siihen suuntaan minkä ajattelin olevan oikea suunta takaisinpäin, mutta hetken päästä tajusin, että olen jossain ihan muualla kuin otaksuin. Metsän puut näyttävät kaikki niin samanlaisilta 😁

(Kuva ei siis siltä mustikkareissulta kun kerran puhelin ei ollut mukana)

 

Kari oli pihassa ja tiesi että lähdin metsään, muttei olisi osannut pitkään aikaan kaivata. Olisi vain luullut että innostuin poimimaan enemmänkin. Jalat meni ihan hyytelöksi ja elävästi taas tuli mieleen kerta kun eksyin niin totaalisesti, että vasta 112:n avulla pääsin metsästä pois  illan pimetessä ja sateen alkaessa . Puhelin oli se jolla minut silloin pois metsästä ohjattiin. Ja nyt minä todellinen  luupää olin jättänyt puhelimen  kotiin !!

Aurinkoa pidin suuntamerkkinä ja sain rämmittyä lopulta tutulle tielle. Mutta se on vain taas kerran todettava, että metsän puut ja muukin maasto toistaa niin itseään ja näyttää niin samalta ja tutulta vaikkei niin olisikaan. Ja kun katse on pääosin maassa ja huomio kiinnittyy vain metsän antimiin.

No mustikkapiirakkamarjat sentään tuli kerättyä ja saimmepahan sienisoosiakin.

 23.08.2024

Koskelossa oleskeluun kuuluu ainakin kerran kesässä ajelu Petäjävedelle. Siellä on mm. Heinähattu-kirppis josta olen ostanut aika monta mukavaa juttua (ja halvalla👍). Nyt kirppis oli muuttanut ja tilat olivat aika pienet ja sokkeloiset, mutta löysin kyllä kivan ja laadukkaan takin 15 eurolla.

Käsityöpuodissa oli myynnissä kaunis neule joka oli tehty jostain tekokuitulangasta ? eli oli kevyt eikä olisi niin kuumakaan niinkuin villaisemmasta langasta neulottu. Hinta muistaakseni 98 e eli suunnilleen kai lankojen hinnalla myydään.

Ja pidin myös tuosta erikoisesta ryijy -seinätaulusta

 

Mutta Petäjäveden keskustan ilman muuta hauskin tuttavuus oli T.Virtasen kauppa. Vanha mies siellä myi sitä sun tätä ja oli ihan pakko kannatuksen vuoksi ostaa sukkia, liimaa ja lämpömittari 😉.

Liike ollut jo 80-vuotta toiminnassa ja sisukkaasti poika jatkaa isänsä kaupanpitoa

Käteinen oli ainoa maksutapa ja pankin automaatti pois käytöstä. No onneksi K-kaupasta sai nostaa käteistä ja saatiin kaupat tehtyä. Nostalginen tunnelma ja hyvää palvelua ja vähän toki rupatteluakin.

Paluumatkalla oli suorastaan pakko pysähtyä Koskenpään huopatehtaalla, vaikka siellä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla 😂. Paljon oli ihanan värisiä huopakankaita jotka menevät omistajan mukaan lähinnä teollisuuden käyttöön. Taiteilijat ja askartelijat käyvät joskus ostamassa jätepaloja mutta ei muuten varsinaista ulos myyntiä .

  Eikä  siis ollut huopatossuja myynnissä.