torstai 20. marraskuuta 2025

20.11.2025 

Halusin tehdä Helsingissä visiittini niin, että palasin kyläilemästä keskustan kautta. Oli tarve haistella sen tunnelmaa. Mutta se pitää todeta miten hirmuisen paljon onkaan kaikki muuttunut vuosien saatossa. Lähijuna toi matkalaiset Elielin aukiolle eikä rautatieasemalle niinkuin olin kuvitellut. No massan mukana ulos ja löysin  tuttuja maamerkkejä kuten Postin talo ja Sokos ja hetken päästä myös Mannerheimintein varrella siinä "aina olleen" Lasipalatsin  Biorexin. 

 Mutta lähes kaikki muu olikin muuttunut. Ja aloin muistella....

Se miten rautatientorilta lähdettiin 77-dösällä 😊kotiin ja autot oli aina niin täpötäynnä , että oli onni jos edes joskus sai istumapaikan. Tai miten välillä piti kävellä keskustasta kotiin kolmannelle linjalle (säästää siinä kohtaa ratikkarahassa ) ja nälkä kun oli kova niin kuolasin Hakaniemen torilla Elannon pullakaupan ikkunassa saksansämpylöitä . Ne olivat rapeakuoria ja halpoja 👍. Jos ostin niin söin ne jo ennenkuin olin kotona.

Tosin heti kun opintorahan sai nostaa niin suuntasin "Ajatar on Foorumissa " mainoksen myötä ostamaan talvitakkia sieltä. Pitkä viininpunainen villakangastakki ja sen kaveriksi Aleksi 13:sta pitkät nahkasaappaat. Kalliiit ja hienot joten ei ihme jos tiukkaa teki. Nuori nainen laittoi kuitenkin asiat tärkeysjärjestykseen ! 

 Makkaratalon Anttilasta tein ne kodin "isommat" ostokset. Sinipiika oli silloin ehdoton joka kodin siivousväline ja kun imuria ei ollut niin lattioita luututtiin useimmin kuin nykyään. Ostin Anttilasta myös kolme ns. ohjaajan tuolia jotka sitten jotenkuten sain kannettua kotiin kainalossani  😊.

Tanssimassa käytiin ainakin Hakaniemen Merihotellissa; muita paikkoja en muista nimeltä. Yöllä bussilla kotiin ja silloin niillä uskalsi liikkua yksinkin ja öiseen aikaan.....

Tosiaan ihan hassuja pieniäkin juttuja voi jäädä muistoihin. Eikä vain ostospaikkoja ja ostoksia vaan paljon muitakin tapahtumia ja ihmisiä palasi mieleeni. Oi niitä aikoja 🎶.

2 kommenttia:

  1. Muistojen päivä sinulla! Vuosien saatossa on koko kaupunki myllätty lähes ylösalaisin. 25 vuotta sitten heräsin yöllä puhelimen ääneen; kuka p.le on varastanut Kuusikulman tolpan?
    Soittaja oli taksia ajava poikani, hänellä oli ollut parin kuukauden tauko ajosta armeijan takia. Näin nopeaan nää muuttuu.

    VastaaPoista
  2. Uskotko, että meinasin eilen työkkärin jälkeen körötellä spåralla Makkarataloon (nyk. CityCenter) Tokmannille, mutta päädyin kävelemään toiseen suuntaan? Tuskin olsimme törmänneet, mutta hihittelen sille, että jos, niin emme olisi tunnistaneet toisiamme. 😅 Jos olisi ollut "Täti-päivä", niin olisimme voineet törmätä samassa lähijunassa tai P-H:ssa tunnistamatta toisiamme sielläkään, heh.
    Kiva muistojen ja muisteluiden päivä! Parempi kelikin kuin tänään...

    VastaaPoista