4.2.2020
Ajatukseni harhailevat nyt jostain syystä menneisyydessä ja nyt listaan tässä menneitä työpaikkoja.
Yo-vuoden jälkeen menin kesätöihin ensin Maito-Auran juustolaan jossa työ oli fyysisesti tosi rankkaa ja vaihdoin sen sitten Sinebrykoffille konttoritöihin joka taas oli tavattoman tylsää numeroiden kanssa ahertamista.
Aikeeni oli pyrkiä lastentarhanopettajaksi ja lähdin hakemaan lisäoppia ennen pääsykokeita. Lähdin Helsinkiin kahta pikkupoikaa hoitamaan. Vanhempi 3 vuotias oli vakavasti sairas ja hänen kanssaan käytiin monia kertoja Lastenklinikalla.En nuorena tyttönä oikein osannut edes ymmärtää suurta vastuuta josta sairaan lapsen hoidossa on kyse.
Jyri kuoli sitten seuraavana vuonna ja kun äitinsä oli ammatinvalintapsykologi hän ehdotti minulle sairaanhoitajan opintoja. Pääsin hänen avullaan jo alkaneelle ihka ensimmäiselle välinehuoltajakursille ja samalla pääsin tutustumaan sairaalamaailmaan silloisessa HYKS:ssä, Jorvissa ja Auroran sairaalassa.
Kurssi kesti siihen aikaan puoli vuotta ja aloitin sen jälkeen työt Vantaan Tikkurilassa Elintarvike- ja vesilaboratoriossa. Tiesin jo heti etten siellä pitkään viihdy ja pääsinkin puolen vuoden jälkeen aloittamaan hammashoitajan opinnot. Se oli siihen aikaan "muotiammatti" ja ajattelin että olisi mukavampaa tehdä päivätyötä kuin vuorotyötä sairaanhoitajana.
Vuoden opintojen jälkeen sain Salosta viran ja työ terveyskeskuksessa oli ihan sopivaa vastavalmistuneelle.Kahden vuoden jälkeen voi hakea erikoistumaan ja kun seuraavaksi alkava kurssi järjestettiin Kuopiossa niin sinne sitten....Valmistumisen jälkeen sain viran Pöytyän kuntainliitosta. Työ oli tosin muuta kuin olin havitellut ; lähinnä valistustunteja kouluissa ja vanhempainilloissa ja koululaisten hampaiden pinnotusta ja fluorausta.Haastetta ei ollut minulle riittävästi ja mieli poltteli vaativampaan työhön.
Seuraavaksi suuntasin Tampereelle yksityisvastaanotolle ja siellä sai sitten tehdä kliinistä potilastyötä aamusta iltaan.Olin urani huipulla 😊.
Muutenkin työpaikka oli varsin mukava ja työntekijät saivat mahtavia etuja mm. koulutusmatka Hongkongiin oli varsinaista ylellisyyttä.
Viidentoista vuoden jälkeen tiesin, että olisi muutoksen aika kun aloin kyllästyä sekä työhön että potilaisiin.En mielestäni antanut enää ihan kaikkea työlleni.
Ja päätin rohkeasti sanoa itseni irti hyvästä työpaikasta ja aloin toteuttaa haavetta omasta kahvilasta.
Kävin ensin yrittäjäkurssin ja sen jälkeen haeskelin sopivaa paikkaa. Kun sitä ei löytynyt aloitin kokkikoulutuksen jotta saisi solmittua edes sen alan kontakteja. Se olikin hyvä päätös sillä kuulin koulun keittiössä yhdestä myytävästä paikasta ja siinäpä se sitten olikin.
Nyt en enää uskaltaisi moiseen ryhtyä, mutta onneksi en silloin tiennyt mihin lusikkani laitoin.
Lounaskahvilatyö oli tosi ihanaa ja haastetta riitti varsinkin kun siihen lisäsin vielä pitopalvelutoimintaa.Ja kun jostain kovasti tykkää se varmasti myös näkyy ulospäin.Menestystä tuli ja oli pakko laajentaa ja palkata lisää väkeä. Homma pursui yli odotusten.En olisi halunnut olla kenenkään pomo vaan ihan vain pienesti hommaa pyörittää.Työ oli fyysisesti tosi rankkaa ja lopulta reilun neljän vuoden päästä ymmärsin , että oli aika myydä yritys pois ja siirtyä taas eteenpäin.
Vietin reilun vuoden sapattiloman kun lomailu oli jäänyt turhan vähiin yritysaikana.
Ja kun sitten ostin Touhulan puuhastelin jonkin aikaan kokonaan sen parissa.
Sitten pysähdyin miettimään, että mitähän vielä ehtisi ennen eläkeikää.....pääsin osastonsihteerin koulutukseen ja vuoden jälkeen työ alkoi KHKS:ssä. Aivan uusi maailma tuli vastaan sielläkin.
Kun lähes kymmenen vuotta sitä työtä oli takana kun päätin jättää työt nuoremmille.
Vielä piti "sortua" hakemaan suuhygienistin uutta toimea, mutta tunsin että työ oli minulle liian kova pala purtavaksi ja kaikki vanhakin oppi olisi pitänyt kerrata uusiksi ; uudesta tiedosta nyt puhumattakaan.
Nyt enää vain keikkailu siellä ja täällä tarpeen mukaan......
Tulipas tarinaa 😅
