31.1.2019

Olen kärsinyt muutaman viikon ajan matkakärpäsen puremasta. Se pisti minuun ihan ykskaks kun vastaan tuli aurinkoinen matkavalokuva.Eikös nyt olisi juuri se paras hetki ottaa ja lähteä, mutta.....
Ensinnäkin en saa lentää vielä kun poskiontelon paikkauksen jälkeen tuli 3 kuukauden lentokielto. Toiseksi korona-viruksen uhkakin leijuu matkustelun yllä ja kolmanneksi Turkin tilanne aika epävakaa tälläkin hetkellä eikä Aurinkorannikon sää ole kovin houkutteleva juuri nyt.
Eikö siinä ole jo riittämiin itselle vakuutteluja, että pysyttelepä kotona vain kaikessa rauhassa...ei näköjään vaan itseään voi kiusata katsomalla hyviä matkatarjouksia ja loma-asuntoilmoituksia; huvia se on sekin 😉

                      

27.1.2020

Katsonpa sitten uutisia tai luen netistä päivän otsikot ahdistaa kaikki pahuus mitä ympärillä tapahtuu.
Luonnon mullistukset, taudit, sodat, ihmisten raadollisuus toisia kohtaan...tätä kaikkea loputtomiin.
Välillä tekisi mieli sulkea silmät kaikelta ja elää omassa pienessä onnen kuplassa jossa vaikeudetkin  on suhteessa pieniä ja kaikki on hyvin.

Kirjoitan näitä ajatuksiani usein juuri aamukahvin juotuani ja kahvia juodessa tulee silmäiltyä päivän tapahtumat.Pitäisikö luopua tuosta rutiinista ja antaa maailman velloa ihan kaikessa rauhassa; alkaisi päivä ainakin vähän positiivisemmin ?

26.1.2020

Eilen iltapäivällä jäin ihan sattumalta katsomaan telkasta tullutta "Hachiko"-elokuvaa. Olin sen jo aiemmin katsonut ja tiesin kyllä mitä tuleman pitää....eli runsaasti kyyneleitä ja suoranaista vollotusta välillä.Elokuva on kaunis ja koskettava tositarinaan perustuva ja kun pääosassa on Richard Gere voiko enää muuta toivoa 😉.

 Koiran ihana olemus ja uskollisuus isäntäänsä kohtaan teki jälleen vaikutuksen.

Mukavia elokuvia voin katsoa monta kertaa ja toinen Geren elokuva "Pretty woman" on yksi sellaisia.Mitäs siitä, että samoissa kohdissa naurattaa tai itkettää ja vaikka juoni on tuttu aina joitakin pieniä yksityiskohtia näkee kun uudelleen katsoo.

20.1.2020

Aikuisten sukkien perään kun kutoo lasten sukkia tuntuu, että juuri kun on aloittanut onkin jo valmista. Lankaa kuluu minimaalisesti ja samalla saa hyödynnettyä lankakopan pohjia.

 Muutama Syke-sarja tuli katsottua näitä näprätessä 😊

19.1.2020

Aiemmin jo kirjoitin taloon muuttaneista ulkomaalaisista ja siitä miten on varmasti vaikeaa päästä sisään uuteen kulttuuriin ja talon asumissääntöihin kun ei osaa maan kieltä.
Yksi hauska kokemus oli uudenvuodenaattoiltana kun tämä ulkomaalainen  nuori pari tuli täysissä  juhlatamineissa soittamaan ovikelloa ja kutsuivat kylään.Kutsu tuli sen verran yllättäen ja verkkariasuisena saunan jälkeen oli luontevaa kieltäytyä.Mutta toisaalta harmitti jälkeenpäin oma tiukkapipoisuus ja luulen, että taisi olla kuitenkin aikamoinen kynnyskysymys heillekin tulla soittamaan naapurin ovikello; joskin paljon sosiaalisempaan kanssakäymiseen ovat taatusti tottuneet.
No nyt joka tapauksessa he joutuvat lähtemään jo muutaman kuukauden jälkeen eikä nähtäväksi jäänyt miten asiat olisivat jatkossa hoituneet.Tällainen pienkerrostalo olisi ollut kyllä maanmainio asuinympäristö opetella asumisyhteisön moninaisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomiakin sääntöjä.

16.1.2020

Nyt saatan jo todeta, että olo alkaa lähes normaali leuka/hammasoperaation jälkeen.Juuri kun tasan kuukausi on kärvistelty. Pikkulusikkakin on vaihtunut jo oikeaan lusikkaan 😉. Ilo se on pienikin ilo.
"Vesimelooni -poski" tasaantuu pikkuhuljaa samoin kuin poskiontelon turvotus.Kaikenlaiset irvistysliikkeet on nyt hyväksi ja välillä kävellessä ja telkkaria katsellessa jumppaan suun lihaksia; pitää vain varmistaa että on sillä hetkellä yksin ulkona ettei saa pähkähullun mainetta.
Huulten tunnottomuus rajaa vielä vaikkapa huilun luritusta mutta kaikki aikanaan.....

Tosin koko paranemisprosessi on kyllä vaatinut paljon enemmän kärsivällisyyttä kuin osasin ennakoida.Saattaa iälläkin olla merkitystä siihen että hitaammin paranee tai sitten olen vain yksinkertaisesti liian kärsimätön tässäkin asiassa !

15.1.2020

70-luvulla oli helppoa olla nuori aikuinen. Ainahan nuoriso on ollut kapinallinen ja pyrkinyt luomaan omat sääntönsä, mutta kaikki oli kuitenkin yksinkertaisempaa ja "lempeämpää". Ainakin omassa nuoruudessa kun elin rauhallista pienkaupunkielämää Salossa. Ulkonäköpaineet oli tyystin eri luokkaa kuin tämän päivän ihmisillä.Ja kuten alla kuvasta näkyy; riitti kun fanitti Hurriganesia 😊

Tai Bay City Rollers- fanina  abi-ajalulla !

Kauhistuttaa ihan todella miten ihmiset antavat muokata itseään jonkin esikuvan mukaan mieleisekseen ; ja kun on sille tielle lähtenyt ei paluuta näytä olevan. Aina jokin kehon osa vaatii korjausta. Miten surullista on että kaikenmoisia "kauneus"leikkauksia yleensä suostutaan tekemään.
Aivan eri asia on tietysti sellaiset korjaukset jotka tehdään terveydellisistä syistä.Mutta , että hymykuoppaleikkaus...apua !

11.1.2020

Olen hidas tietyn laisille uusille asioille ja vaikkapa uusi muoti sytyttää vasta sitten kun sitä on nähnyt tarpeeksi ja se on jo luultavasti ohi menossa (jos sittenkään).Sama pätee moniin muihinkin  asioihin. Ruokakaupoissa en jaksa katsella uutuuksia vaan lataan samat vanhat tutut tavarat kärryyn.
Musiikki kolahtaa vasta kun jotain hittikappeletta kuulee tuhat kertaa 😊jne jne jne.....
Hitaasti hyvää tulee....vai tuleeko ?

6.1.2020


Lidl on lähikauppamme ja siksi(kin) siellä tulee käytyä vakituiseen. Minulle uusi asia oli hevihävikki-laatikko jota myydään 2 euron hintaan. Ostin tuollaisen laatikon ja yllätys oli iloinen.
Kaikki tuotteet olivat ihan käyttökelpoisia eikä yhtään nahistunutta tai pilaantunutta ollut mukana.
Ostamassani laatikossa oli: parsanippu,herkkusienirasia,paprika,pensasmustikoita 2 rasiaa, viinirypälerasia, klementtiinejä ja omenoita.Kaikki on jo syötykin kun  ajattelin käyttää ne ilman sen pidempää säilytystä.Takuulla hyödynnän hävikkilaatikkoa jatkossakin ja luulen, että kyseiset tuotteet menivät aiemmin kaupasta roskiin ?

Kävipä mielessä myös nämä "elämäntapaintiaanit" jotka keräävät ruokansa roskiksista ja pysyvät hyvin hengissä niiden antimilla.Toiset tekevät sen pakon edessä ja toiset taasen ideologisista syistä.
Pääasia olisi,että kaikki  hävikki ohjataan oikeaan paikkaa; kuka sen ikinä sitten osaisi organisoida.

5.1.2020

"Tullaan lapsiksi uudelleen" pitää paikkansa ainakin meidän Arttu-kissan kohdalla. Se ei ole aikuisena kissana juurikaan välittänyt mistään ns.leikityksestä, mutta tänä syksynä se suorastaan vaatii lelujen kanssa pelailua.Saattaa olla , että sen myyrästystaito alkaa heiketä ja sitä mukaa se kaipaa virikkeitä elämäänsä.

Ostolelujakin on, mutta kaikkein kiinnostavimpia juttuja ovat kuitenkin  lankakerä tai talouspaperipallo 😊.

Tässä tyyppi istuskelee vanhan linnunpöntön päällä. Pöntöstä pohja on pois joten lintuja siinä ei enää ole, mutta maisemat on varmaan kissankin silmään komeammat kuin maan kamaralla.

4.1.2020

Nyt kävikin niin, että piti tutkailla elämää taaksepäin ei vain vuodeksi vaan kymmeneksi vuodeksi.
Nimittäin suomi24-posti lakkaa toimimasta ja oli pakko selailla vanhoja posteja ja niitä oli peräti  vuodesta 2009.Olen säilyttänyt kaikki sellaiset viestit joissa on jotain tärkeämpää ja onhan niitä 😏.
Ihan kuin olisi lukenut  päiväkirjaa ja uskomaton määrä tapahtumia on mahtunut siihenkin aikakauteen.En lähde kuitenkaan vanhoja viestejä enää kopioimaan (surullista sinäänsä) vaan nyt avautuu uusi aikakausi.Pitää tosin kopioida tärkeät osoitteet ja muistaa ilmoittaa kaikkiin virallisiin tahoihin myös. Harmillinen homma. 

1.1.2020

Uusi vuosi tulla tupsahti ilman sen suurempaa "vouhotusta".Tarjolla oli  tietysti nakkeja ja perunasalaattia 😋.
Tuosta kuvasta tuli mieleeni uuden vuoden aatto 2001 joka vietettiin Lassen kanssa Malesiassa Lankgawin saarella.Siellä hotellien ravintolat kilpailivat asiakkaista upeine menuineen ja ohjelmineen, mutta vaikuttavinta oli kuitenkin rantabileet jossa valtava määrä ihmisiä lauloi ja tanssi ja ilotulitus oli huikea.Vanha vuosi poltettiin näyttävästi meren yllä.Koko tuo reilun  kahden viikon matka oli yhtä elämystä mutta juuri tuo kyseinen tunnelmallinen ilta on jäänyt vahvasti mieleen.

Uuden vuoden lupausta en tänä(kään) vuonna tehnyt mitä nyt toiveissa on, että osaisi elää sellaista elämää tulevanakin vuonna, ettei määräänsä enempää tarvitsisi hävetä tekemisiään  😊.