06.04.2024
Kirja jonka luin alusta loppuun siltä istumalta = makuulta 😉.
Ja vaikka aihe on rankka eikä kirjoittajakaan asioita kaunistellut niin hörähtelin välillä ääneen kun niin samanlaisia oireita ja sattumuksia on ollut minun Äidillä ja kirjoittajalla oman äitinsä kanssa. Ensin puolison kuolema ja siitä se alamäki pikkuhiljaa alkaa. On kotihoitoa ja kaikenlaisia neuvotteluja ja asioiden hoitoa ja taistelua hoitopaikasta. Ja paljon paljon kaikenlaisia tunteita.
Kun olen aiemmin lukenut vastaavanlaisia kirjoja niin iskee helposti ahdistus ja tietoisuus siitä miten raadollinen tauti on, mutta tässä kirjassa oltiin niin arkisia ja todenmukaisia, että jäi kaikenkaikkiaan lopuksi valoisa mieli. Myös omat tunteet jotka ei ole aina niin positiivisia on sallittuja. Tai ainakin niin muutkin kokevat.Ja tästä kiitos myös Pöllö-kommentaattorille 💖 sillä hän suositteli tutustumaan tiettyihin alzheimeria käsitteleviin kirjoihin ja vastasin etten nyt pysty, mutta pystyinpäs kuitenkin ja kyllä kannatti 😊.
Minustakin tuntuu hankalalta lukea tällaisia kirjoja. En ihan herkästi niihin tartu. Isä kuoli jo muutama vuosi sitten, mutta aihe pysyy pinnalla jatkuvasti työn kautta. Näkee sen huolen ja murheen, sekä myös ne hassut sattumat, joita elämä tuo tullessaan. Byrokratia on tosi epäselvää hoidon ja jatkuvuuden osalta, jos ei ole joutunut sellaisia asioita selvittelemään.
VastaaPoistaAllekirjoitan täysin tuon byrokratian sekavuuden . Lukuisia soittoja sinne tänne ja monesti puhutaan sellaista kapulakieltä ettei millään edes kaikkea ymmärrä. Sanahirviöitä paljon ja myös selittämiseen kyllästyneitä virkailijoita. Kun niitä avuntarvitsijoita ja huolestuneita omaisia on liian paljon.
VastaaPoistaTaas vaan pitää sanoa kertaalleen , että onneksi on vielä niitäkin ihmisiä (kuten Sinä) jotka jaksavat joka päivä auttaa kotona jotenkin kuten pärjääviä vanhuksia ja sairaita !