torstai 16. toukokuuta 2024

17.05.2024

 

Kun kaiken aina säästää 😁. Touhulassa varsinkin kun on pidempi matka (rauta)kauppaan niin monesti pystyy hyödyntämään vanhaakin tavaraa ja se jos mikä säästää aikaa ja rahaa ja on samalla ekologista.

Muutama "heiveröinen" muovikasvihuone on tullut koottua ja myös purettua niiden mentyä rikki mm. yhden kohdalla  isot lumivallit tippuivat talven aikana sen  katolle ja väänsivät sen niin surkeaan kuntoon, että oli pakko purkaa pois. Mutta puretuista jää iso määrä tukikeppejä 😉.

Ja mikäs sen parempaa kun noissa on sopivasti kulmapaloja  joilla koota erilaisia kehikoita milloin minnekin.

Vaikkapa kuten tässä viinimarja- ja karviaspensaiden tueksi...




Ja ne sitten kestävät sen minkä kestävät ja kun ruostuvat niin kuin pikässä juoksussa  tekevät niin sitten voin jo heittää ne pois....ehkä 😊.

 

 16.05.2024

 

Arttu-kissa  vanhenee väkisinkin ja siitä seuraa se, ettei se enää halua/pysty hyppäämään kovin korkealle. Sitä varten on jo aiemmin Kari tehnyt  porrastasanteita, että se pääsee kätevästi sohvalle ja sänkyyn. Nyt on vuorossa lisätikkaat.....



Ja vaikka ne nyt vielä öljyämisen ajan nojaavatkin puuhun niin ei sentään ole tarkoitus , että se saisi helpotusta puuhun kipuamiseen  😹 vaan nämä portaat asennetaan kotona niin , että se pääsee kulkemaan ulkona omalle tähystyspaikalleen helpommin ja hyppäämättä. Niinkuin kaikki kissat niin Arttukin on kyllä aika omapäinen ja rutinoitunut joten se saattaa kiertää ensin kaikki avuksi tarkoitetut välineet kunnes oivaltaa , että hei; tämähän on hyvä juttu ja helpottaa elämää kummasti. Saa sitten nähdä miten tämän kanssa käy 🙀.

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

 15.05.2024

 

Aamulla Touhulaan ajaessa Siskoni kysyi , että onko mukavaa aloittaa taas Touhula-kausi. Vastasin vain jotain vähän ympäripyöreää ja neutraaalia ja sitten mentiin muihin aiheisiin.

Mietin sitten päivän aikana, että täällä ei ole pelkästään mukavaa vaan ihan autuaallista. Varsinkin näin keväällä kun luonto pistää parastaan ja tulee kuljettua hymy huulilla niin pihalla kuin metsässäkin. Kaikki on vain niin hienoa 😊. Siitäkin huolimatta, että olen ihan oikea kotikissa ja viihdyn hyvin kaupunkikodissammekin.

Touhula on minulle rakas, turvallinen, kodikas, inspiroiva paikka  ja vaikka Kari aina tapaa sanoa, että "vuosi vanhan vanhentaa"  niin pitää vain toivoa, että Touhula-vuosia olisi vielä monia edessäpäinkin.


 

Tiedän sanonnan, että se kellä onni on se onnen kätkeköön. Nyt ei vaan pysty 😂.

tiistai 14. toukokuuta 2024

 15.05.2024

 

Touhulassa ei ole vuosiin tehty mitään omenapuille. Ovat saaneet vain kasvaa rehottaa.  Nyt sitten laitettiin kerralla vähän rajummin oksia poikki 😉. 

 


Ja samalla Kari kokeili varttamista ja valkeakuulaan kylkeen tuli kahta eri talviomenalajia.



Jos saataisiin vaikka vielä uusia omanamakuja.

Oksasilppurille riittää taas hommia kunhan tulee vähemmän kaunis päivä. Nämä ihanat aurinkoiset kevätpäivät pitää nauttia vähän letkeemmissä tunnelmissa. Vaikka...

 


 

 istua ja suunnitella millä kaikki kukkapotit tänä vuonna täyttää 😊.

 

maanantai 13. toukokuuta 2024

 14.05.2024

 

Varmin kevään merkki on kun Touhulassa kukkii onnenpensas. Se on minusta NIIN ihana keltaisine kukkineen. Sehän on siitä kummallinen pensas (nyt jo liki puun mittaan päässyt) että ensin tulee kukat ja sitten vasta lehdet. Ja sehän sopii oikein mainiosti nyt kun kaikki muu puskee vihreää eikä vielä ole edes voikukkia väriä tuomassa.



Kun ostin ihan summassa aikoinaan tuon pensaan en yhtään tiennyt mitä ostin sillä oli yhden puutarhamyymälän lopetus ja loppualennusmyynti ja ihan vain extempore ostin jotain mukaani kun kerran halvalla sain. Samalla kertaa ostin koristeomenapuun ja sekin on viihtynyt ja kasvanut ja kukoistanut. Päinvastoin kuin niin moni muu puutarhan hutiostos 😁.

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

 13.05.2024

 

Aamukävelyni suuntautuu aika usein  Vanajan rantaan ja on mukava hetken aikaa katsella  rauhoittavaa järvimaisemaa.


Mutta sitten katse osuu ihan jonkin muuhun.....



Joku tyhmä ajattelematon tyyppi jättää roskansa järven rantaan. Pistää vihaksi. Ja sitten kun sillä silmällä katselin muuallakin niin kyllä on vain ihan käsittämätöntä miten luontoon heitetään niin paljon roskaa.



Mutta nokkonen toki puskee vaikka läpi ei nyt harmaan kiven vaan harmaan pahvin 😊



 

Nyt on taas menossa Ylellä "Miljoona roskapussia" -roskien keräyskampanja ja hieno asiahan se on joskin minulla käy väkisinkin mielessä, että jotain on pielessä kun toiset roskaavat ja toiset keräävät. Eikö pitäisi kampanjoida sen puolesta , ettei kukaan koskaan heitä mitään käsistään luontoon tai kadulle. Kun nyt kerran on jo opittu kierrättämään niin eikös tuokin asia menisi ihan samalla tapaa pikkuhiljaa roskaajien alitajuntaan.

 



 

"Miljoona roskapussia -kampanja on käynnissä 15.4.–5.6.2024, ja se tulee näkymään ja kuulumaan Ylen eri kanavilla. Kampanjan kumppaneiksi on ilmoittautunut jo yli sata kaupunkia ja kuntaa, useita ympäristön hyvinvointiin liittyviä järjestöjä sekä Opetushallitus.

Toiveena on, että ihmiset merkitsevät keräämiensä roskapussien määrän Miljoona roskapussia 2024 -kampanjasivuistolle. Roskalaskuri avautuu näkyviin 15.4."

 

lauantai 11. toukokuuta 2024

 12.05.2024

 

Ajattelin aikaisemmin, että vanhuus on sitä, että istutaan keinutuolissa ja ainolla potkaistaan verkkaiseen tahtiin vauhtia kellon tikittäessä taustalla. Radiosta tulee uutiset ja merisää. Elämä on kiireetöntä, seesteistä ja ilman sen suurempaa huolta tai murhetta. Kunhan mennään päivä kerrallaan.

 

                                      

 

Minua on totaalisesti huijattu. Vanheneminen ei olekaan sellaista kuin sen toivoisi olevan. Se iskee tajuntaan joka kerta kun käy hoitokodissa katsomassa vanhusten elämää siellä. Eikä sillä, etteikö siellä kaikki olisi niin hyvin kuin mahdollista, mutta vanhaksi tuleminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin kuvittelin.

Aistit alkaa heiketä eikä näe eikä kuule eikä haista eikä maista. Ei muista eikä havannoi.Kolottaa joka paikasta ja liikkuminen on hankalaa joskus jopa mahdotonta.On ehkä tyystin muiden autettavana. Olinpas lapsenmielinen haavekuvineni.

Mutta kaikesta huolimatta hyvää Äitienpäivää kaikille nuorille, keski-ikäisille ja vanhoille Äideille  💕.


perjantai 10. toukokuuta 2024

 11.05.2024

 

Kuinkahan monta kertaa olen todennut, etten osaa peruuttaa. Se kohta aivoista puuttuu 😂. No tokihan nyt pieniä lyhyitä matkoja joten kuten , mutta mielelläni vältän auton peruuttamista.

Eilen aamulla lähdin pikkuisen kiireellä Siskoa vastaan bussille ja meidän pihatie on pitkä ja kiemurainen ja aika kapea. Olin jo mennyt jonkin matkaa kun roska-auto tuli vastaan. Pahin painajainen ikinä 😫.

Yritin mennä tien laitaan , että menepä ohi, mutta kuski näytti, ettei onnistu ja niin minun sitten piti peruuttaa miten sattuu pitkä matka mutkikasta tietä roska-auto ihan puskurissa kiinni. Toisella puolella puita ja toisella puolella oja joten parempi pysyä tiellä.Elin keskellä pahinta painajaistani !

Nolotti, hävetti ja kiukutti oma osaamattomuus, mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin; tosin hetken ajattelin , että sanon roskiskuskille , että tule sinä sitten ja peruuta, mutta  sisu ei antanut periksi.

Oliskohan aika ostaa autoon jo peruutustutka tai sitten pitää silmällä tarkemmin roska-auton aikataulua 😁.




torstai 9. toukokuuta 2024

 10.05.2024

 

Epäsäännöllisen säännöllisesti meillä on ainakin kerran viikossa kasvisruokapäivä. Eilen se oli kaalilaatikko härkiksestä tehtynä. Ensimmäinen ajatus saattaa olla kaalilaatikosta, että vaivalloinen tehdä mutta ainoa työläs asia on odottaa sitä uunista ulos 😋.

Tähän versioon tuli valkokaalin ja härkiksen lisäksi sipulia, purjoa, porkkanaa, ylikypsiä kirsikkatomaatteja ja nesteeksi kasvislientä ja  kaurakermaa. Tosi hyvää puolukkasurvoksen kanssa. Ja siitä riittää vielä toistamiseen eli kasvisruokapäiviä tuleekin tälle viikolle vähintään  kaksi.


Härkis on kyllä sellainen tuote jota ostan aika usein ja siitä voi kehitellä niin monenmoista. Ennen oli aina pakkasessa jauhelihapaketti varoiksi ostettuna , mutta nykyään se onkin useimmiten härkis- rasia. Edistystä 😉.

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

09.05.2024

 

Sain kuin sainkin tiristettyä loppuun matkamuisto-blogin. Se tuntui aika työläältä hetkittäin kun en löytänyt kuvia tai en muistanut "mikä maa, mikä valuutta" 😁. Tähtäimessä oli kuitenkin, että saisin ainakin rungon kasaan ennen kesän alkua. Ja nyt se tehty 💪.

Uppouduin välillä matkakuvien katsomiseen niin totaalisesti, että ihan kuin olisin ollut reissussa uudelleen. Ja pikkuisen jo takaraivossa elää ajatus tehdä jokin muukin elämän muistelukierros.....mutta ilman muuta vasta kesän jälkeen 😉.

 


 

Nyt on aika keskittyä kesän tuloon ja pitää katse tulevassa eikä menneessä 💚.




tiistai 7. toukokuuta 2024

 08.05.2024

 

Parsa on varsinainen kevään herkku. Kun se aikoinaan tuli kauppojen hyllyille pidin sitä jotenkin hankalana työstettävänä ja siihen aikaan neuvottiin ostamaan erityinen parsakattila keittämistä varten ja muutenkin parsan ympärillä pyöri jonkinlainen turha hienostelun fiilis. 

Nykyään sesongin aikaan parsa on edullista ja laatu on hyvää. Meillä se tehdään aina uunissa ja sen helpommaksi ei valmistaminen tule. Eli paksut päät napsautetaan poikki ja parsat pellille ja suihkaus öljyä ja suolaa ja pippuria ja uunissa 10-15 minuuttia  ja kun oikein halutaan herkutella niin nokare....



Bearnaise-kastikettakin kun saa nykyään valmiina purkissa. Eikä kastike ole minusta edes mitenkään pakollinen juttu; parsa maistuu itsessään juuri mukavasti parsalle 😋.

maanantai 6. toukokuuta 2024

 07.05.2024

 

Kirkossa tulee käytyä nykyään tosi harvoin. Lähinnä häissä, rippijuhlissa ja hautajaisissa; niin ja mahdollisesti myös joulun aikaan.

Sunnuntaina olin kävelyllä vähän ennen kymmentä ja juuri silloin alkoivat kirkon kellot pompottaa. Ajattelin, että ne soittavat jumalanpalvelukseen kutsua. Ja olin sillä tuulella , että ajattelin että voisi hipsiä hetkeksi takapenkkiin kuuntelemaan ja katselemaan. Extempore.

 

 

 

 Kirkon ovi oli lukossa ja kiersin koko alueen ja kokeilin kaikki mahdollisia ovia, mutta lukossa olivat. Eli jumalanpalvelusta ei sinä sunnuntaina siis ollut eikä näemmä ole mitenkään itsestään selvää, että sellainen joka sunnuntai toimitetaan. Jäi kuitenkin vähän vaivaamaan , että miksi ja milloin niitä kirkon kelloja oikein soitetaan. 

Sen tiesin jo lapsuudesta, että lauantaisin klo 18 soitetaan kelloja sen merkiksi, että alkaa pyhä. Se on minusta aina jotenkin hieno ja rauhoittavakin asia. Ja hautajaisten yhteydessä soitetaan ns. saattokelloja.

Meille kotiin kuuluu kellojen soitto jos ollaan ulkona ja joskus ollaan ihmetelty kun kellot vain soi ja soi ja soi. Olisikohan kyseessä sillon kuolinkelloista  eli sanomakelloista ?


"Kuolemantapauksista kertovat sanomakellot ovat osa kuolemaan liittyvää kirkonkellojen soittoperinnettä. Sanomakellot (myös sielunkellot) on soitettu jonakin arkipäivänä kuoleman jälkeen. Niissä näkyivät entisajan säätyerot. Eri yhteiskuntaluokkien vainajille soitettiin eri aikana aamupäivästä, myös soittojen lukumäärä ja pituus vaihtelivat. Tavallisimmin soitettiin kahdella kellolla siten, että miehelle soitto alkoi suurella ja naiselle pienellä kellolla. Vainajan sukupuolen lisäksi tarkkaavainen kuulija saattoi päätellä myös vainajan kuoliniän kellon lyöntien ja tahdin perusteella "

Tuollaisen selostuksen löysin evl.fi -sivustolta. Oli kellojen sanoma sitten mikä tahansa aina yhtä vaikuttavilta ne kuulostavat ja niiden soinnissa on jotain ikiaikaista.

 Jospa joskus osun paikalle oikeaan aikaan 😉.


sunnuntai 5. toukokuuta 2024

 06.05.2024

 

Niin siinä kävi tänäkin vuonna, että kevät tuli rytinällä. Yhtenä aamuna on lehdissä vihreää ja siitä se sitten lähtee....

 


 

Välilllä ihan pelottaa, että kevät tulee ja sitten kesä tulee samaan syssyyn niin nopeasti, ettei perässä pysy. Että pitää pystyä nauttimaan kaikilla aisteilla tässä ja nyt.



Arttu ainakin tykkää kun saa natustella tuoretta ruohoa ja muutenkin sen elämä saa uutta virtaa kun pääsee taas ulos seikkailemaan . Keväisin on tosin vielä vähän kankeutta talven jäljiltä , mutta käyn sen kanssa yhdessä pihalla ja "lenkitän" sitä niin eiköhän se vanhakin kissa siitä pikkuhiljaa taas vetreydy 😻.

lauantai 4. toukokuuta 2024


05.05.2024


Äidin hoitokodissa on musikillisesti aktiivinen hoitaja joka soittaa pianoa ja kitaraa. Varmasti pitkälti hänen ansiostaan asukkaita kuljetetaan aika ajoin myös hoitokodin ulkopuolella järjestettäviin musiikkitapahtumiin. Niin kuin vaikkapa kirjastossa tapahtuvaan konserttiin ja josta  Tehy-lehti oli tehnyt jutun. Osittain kirjoitettuna hoitohenkilökunnan kannalta. Tuollaisiin tapahtumakäynteihin kun tarvitaan ennakkojärjestelyitä ja joustoa hoitajien toimesta.



 

Eturiviin maksoi mitä maksoi 😂. Kirjoituksen mukaan paikalla oli ollut liki sata kuuntelijaa joten ei ihan mikään pieni vaatimaton tilaisuus. Äiti ei enää osaa kommentoida asioita joten en tiedä kokeeko hän tuollaisen keikan rasittavaksi vai virkistäväksi. Toivotaan, että musiikki vie aina voiton !

Konsertti striimattiin myös hoitokotiin niin , että sellaisetkin jotka eivät jaksaneet, pystyneet  tai halunneet  mennä paikalle voivat kuunnella ja katsella tapahtumaa.

 

 

perjantai 3. toukokuuta 2024

 04.05.2024

 

Värihaasteessa vastaan tuli punainen ja eikun taas  tuumasta toimeen. Suuntasin ensimmäiseksi keittiöön sillä siellä on yksi heti mieleeni tuleva punainen esine. Marimekon iso tarjotin , joka on kulkenut matkassa nuoruudesta lähtien.


 

Ja keitttiön seinän värikäs haitilainen taulu on tosi värikylläinen, mutta kyllä siinäkin punainen väri korostuu.



Ja tottakai syötävää....






Eteisessä odottaa jo kauppakoppa uusia ostoksia varten.


 

 

Sekä  avaimet että (autonajo) silmälasit





Olohuoneessa pilkotti yksi ainut punainen esine tällä hetekellä, mutta jos haaste olisi osunut joulun aikaan niin tilanne olisi taatusti ollut ihan toinen 😉.



Niin ja ne kirjat tottakai...sekä omat että lainattu




Ja vaikken äänikirjoja kuuntelekaan niin joskus on hyvä sulkeutua maailmalta kuulokkeiden taakse



 

Punainen on minulle juuri se väri , josta pidän aika ajoin tosi paljon ja välillä sitten taas saatan nähdä sen vähän ärsyttäväkin. 

Mutta värit on kyllä isossa osassa kaikkea; sitä ei vain tule aina edes ajatelleeksi 💓💋😡🎈🚷🍒🍎📌🎸.


torstai 2. toukokuuta 2024

 03.05.2024

 

Meillä on tänään suuren juhlan tuntua !!

Karilla on syntymäpävä, mutta myös Arttu täyttää tänään peräti 18 vuotta. Heillä on siis synttärit samana päivänä ja pitääkin todeta, että ovat kumpikin sellaisia hämäläisiä omapäisiä oman tiensä kulkijoita. Toisaalta niin kilttejä ja hyväsydämisiä. Niin ja komeita 😍.

ONNEA 💕rakkaimmilleni .

 

 

 

Niin ja Kari leipoo jopa parempaa pullaa kuin minä 😂.

keskiviikko 1. toukokuuta 2024

 02.05.2024

 

Marmatan välillä siitä, että nykyään elokuvissa ja myös monissa lukimissani kirjoissakin siirrytään monta kertaa ajassa eteen ja -taaksepäin. Ollaan välillä lapsuudessa, nuoruudessa ja vanhuudessa tai sitten kolme kuukautta aiemmin, kaksi päivää myöhemmin jne.....pysy siinä sitten kartalla. Eihän se haittaa läheskään niin paljon jos on selkeä visio siitä missä mennään , mutta välillä on kyllä  ihan hukassa ja se vie nautintoa katselusta/lukemisesta.

Siksi pidän nykyään vanhemmista elokuvista jossa edetään junan lailla ja asiat tapahtuu juuri silloin kun ne tapahtuu😉.