torstai 1. lokakuuta 2026

  01.10.2026

Kun ei kissa karvoistaan mihinkään pääse niin en päse minäkään lankojen värjäyksestä. Olin nimittäin jo pakannut pois kaikki kasvivärjäykseen käyttämäni tavarat kun luulin etten enää innostu siitä hommasta tänä syksynä.No onneksi Touhulassa oli vielä yksi kerä valkoista seiska veikka-lankaa jemmassa.

Ja kun olin säilyttänyt kahden graattiomenan kuoret ihan vain värjäystä varten  niin oli ihan PAKKO vielä katsastaa mitä niistä syntyy. Ja syntyihän niistä. 


 Voimakkaan vahvaa keltaista niinkuin ulkomailla pitkään auringossa kypsyneen hedelmien kuoresta voisi päätelläkin. 

Ja kun alkuun pääsin niin katseeni osui orapihlaja-aidan punaisiin marjoihin.

Punaista pyysin ja punaista sain. Ehkä jopa vähän "teollisen" väristä ? 


 Passaavat nuokin ihan mukavasti yhteen 

Ja aikani kuluksi noita keitoksia keittäessä keräsin vielä lähiympäristöstä kaikkea jossa oli edes jotain vähän väriä. Loput kranssin kukat, muutama ruusunmarja,koristeomenapuun pienen pieniä  marjoja ja muutama värikäs lehti pääsi viimeiseen keitokseen.


 Tuollaiset sekametelisopat ovat siitä vähän hankalia kun ei tiedä mistä mikäkin väri on lähtöisin mutta se ei minulle tärkeintä vaan se lopputulos....eikä ehkä niin sekään ....vaan se suunnittelu ,innostuminen ja itse tekeminen on koukuttavaa ja varsinkin se  yllätys mitä milloin tulee...

Sekalaisesta kasvisopasta syntyi ihan kaunista  persikan väriä.

 Mutta nyt laitoin värjäyskattilat TAAS  varastoon. Minulle tuo kasvivärjäys on sellaista pihapuuhastelua ja kerään kamppeet pois kun ilmat viilenee.Äkkiä ne sieltä sitten taas ottaa jos......no viimeistään ensi keväänä ?

8 kommenttia:

  1. Voi, mitä ihania värejä! <3 Ehkä näistä syksyn aineksista tulee voimakkaampia sävyjä, kun on muutoinkin väriä enemmän? Hmm. Kannatti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Ihan kivoja tuli näistäkin.
      Olisi sitä varmaan ollut jotain vähän "hyödyllisempääkin" syyshommaa vaikkapa sitä inhoamaani haravoimista , mutta sitten ajattelin , että antaa lehtien maatua :-)).
      Nyt alkaa ollakin jo aikamoinen määrä noita itse värjättyjä eli aika laittaa ne värikattilat talviteloille.
      Kotona kaupungissakin hyvin voisi tuota värjäystä harrastaa mutta pidän sitä jotenkin niin touhulamaisena puuhana.

      Poista
  2. Upeat värit sait aikaan :) noista syntyy vaikka mitä kivoja neuleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos !
      Taisin löytää juuri äsken sellaisen neulepuseron mallin jonka haluan tehdä ja johon voisi käyttää noita värjättyjä lankoja. Olen jo jonkin aikaa ollut ihmeissäni kun en ole oikein mieluista mallia löytänyt. Vaikka maailma on neuleohjeita pullollaan :-).

      Poista
  3. Langoista tuli kauniin värisiä ja yhteensopivia. Noilla kerillä voisi vaikka sisustaa kotia, vaikka ei mitään neuloisikaan :)

    VastaaPoista
  4. Edelliseen kommenttiin juuri laitoinkin että taisin löytää vihdoinkin mieluisan neulemallin mutta se on juuri sellainen, että aloitus tapahtuu ylhäältä alaspäin enkä ole sellaista ennen tehnyt vaan kaikki tekemäni kaarrokeneuleet ovat olleet sitä alhaalta ylöspäin-tyyliä. Mutta taidan rohkeasti yrittää; ei kai se sen kummempaa ole sekään ? :-)).
    Siihen saisin uppomaan monta väriä !

    VastaaPoista
  5. Orapihlajanpunainen lanka - oooh, miten vahva väri ja persikkainen sävy myös niin lämmin. Olet sinä oikea velho näissä värjäys hommissa! Varsinainen liemenkeittäjä!

    VastaaPoista
  6. Tuli mieleen suloinen myrkynkeittäjä :-).
    Yllätyin kyllä itsekin tuosta orapihlajista tulleesta punaisesta. Minua huvittaa kun olen yrittänyt saada ruskeaa aikaiseksi ja kuvittelin että sellaista saisi syksyn antimista. Mutta tulee mitä tulee....kaikki menee käyttöön :-).

    VastaaPoista