13.09.2026

Eilen lauantaina oli erityisen mukava sää puuhastella ulkona kun ei tuullut juuri lainkaan ja lämpötila oikein passeli. Sainkin  aikaiseksi monenmoista syyspuuhaa.Muun muassa siivottua kasvihuonetta ja kerättyä pois kaikkea kesäsälää.

 Sitten tunnistin sellaisen lapsuudesta tutun onnen tunteen, että kohta saadaan sadetta. Lapsena se tiesi sitä, että sai olla sisällä lukemassa hyvää kirjaa sateen ropistessa ikkunaan.

Lähdin siis sisälle hyvillä mielin ajatuksella, että pois sateen alta....syömään savustamaani lohta 😋. (Tällä kertaa ostin vähän isomman kalapalan ja vähän jännitti tuleeko yhtä hyvää kuin viimeksi. Tuli taas  ihan täydellistä 👍.)

Ja kasvimaan loppuja kasviksia ...

 

Ja löytyi vielä pakasteesta pala piirakkaakin kahvin kanssa....

Mutta ei siitä sitten edes mitään sadetta tullut 😊. Takaisin pihalle.....ja omenoita pilkkomaan 🍎🍏.
 

Pakastan omanaviipaleet sellaiseen "piirakan kokoisiin " pusseihin

 Eikä noista pakastetuista omenalohkoista tarvitse välttämättä piirakkaa leipoa vaan ne käyvät hyvin myös jogurtin tai rahkan kaveriksi. Ainut haittapuoli on se, että vievät aika paljon tilaa pakastimessa.

Sade tulikin vasta saunomisen aikaan; ja se sopi vallan hyvin sekin ! 

 12.09.2026 

Touhulan "syysviikko" alkoi omenoiden keräämisellä. Osa oli jo tipahtanut  ja osa lähti ravistamalla eli kypsiä ovat jo kaikki .Talviomenatkin.

Loput vähäiset vielä käyttökelpoiset valkeakuulaat keitin soseeksi. Nyt laitoin mausteeksi sekä tuoretta minttua että sitruunamelissaa. 

Olen nyt pari omenapiirakkaa tehnyt sillä tavalla, että piirakan pohjalle kerros omenasosetta ja sitten vasta omenaviipeleet päälle. Tulee hyvää ja mehukasta.

Mutta pähkäilen edelleen mitä teen talviomenoille.

 Osan kuivaan ja osan palastelen pakastimeen mutta niitä riittää....yli oman tarpeen.....ja naapureidenkin.

Mutta vielä ne kaikkein kauneimmat, puhtaimmat ja suurimmat omenat killuvat korkealla puun latvassa .

Pitää vain sitkeästi odotella että ne sieltä tipahtavat ja että ehdin ne poimimaan ennen kuin niitä nokkivat linnut  ja myyrät ja peurat  ......tai ties mitkä metsän asukit niillä herkuttelevat ?.No kyllä niistä jaettavaksi olisi, mutta jos ne houkuttevat vaikkapa rottia pihaan niin sen vuoksi yritän nopsasti toimia ja kerätä maasta kaikki maapallokompostiin. Niitä on onneksi pihanperällä  kaksin kappalein niin että tilaa riittää.

 Luin myös että jäteasemat ottavat vastaan omenakuormia ja valmistavat niistä sitten mm.biokaasua.

Tosin mietin kuinka ekologista on ajella huristella varta vasten autolla omppukuorman kanssa kun sellainen on Touhulasta aika kaukana. Suo siellä; vetelä täällä !

 11.09.2026

Harrastukset haittavat nyt  harrastuksia 😂.

Touhulassa oleskelu on jäänyt vähemmälle. Soittoharjoitukset ja uintihommelit ja moni muukin touhu on tehnyt sen , etten ole viitsinyt lähteä sinne päiväksi tai kahdeksi. Mutta kyllä vielä ainakin yksi syysviikko pitää pyhittää syystöille. Kaikenhan voi periaatteessa jättää silleen ja keväällä palat asioihin uudella innolla, mutta ne syystyöt on myös osa sitä henkistä valmistautumista syksyyn. 

                                       💛.

Tulossa ollaan Touhula ...vielä ainakin kertaalleen !

 10.09.2026

Olen harmitellut kesän aikana monen monta kertaa sitä etten ole saanut harjoiteltua huilun soittoa riittävästi. Aikaa siihen kyllä olisi ollut. Olen soitttaa luritellut  aina välillä , mutta ihan uuden opettelu on ollut tosi takkuista....ilman opettajaa.

Nyt kun taas opettaja kannustaa, opettaa, painostaa kertaamaan samoja asioita ja ymmärtää mistä se kenkä välillä puristaa niin sain taas uudelleen juonesta kiinni. Pitää vain yksinkertaisesti jaksaa TOISTAA. Hinkata ja hankata samaa hankalaa kohtaa niin kauan , että se menee luontevasti. 

Siinäpä sitä on oppimista tällaiselle hätähousulle..... kun heti pitäisi osata 😁 

 Mutta lohdullista on myös se, että välillä edistymistä tapahtuu vähän niinkuin itsekseen eli aivot työstävät asioita jollakin tasolla koko ajan eli kesätauko (= laiskuus) saattoikin olla myös ihan hyväksi ?

 09.09.2026

 Ruusunmarjoista tulee minulle heti mieleen Äitini. Hän oikein himoitsi noita punaisia pallukoita ja keräsi ja söi niitä ihan pakkasten tuloon asti. Kuulemma pieni pakkasen purema vain jalosti makua.

Tuo puskan kuvasin vilkkaan tien varresta ja käy tosin mielessä kuinka paljon nuo kerää raskasmetalleja ?? no toisaalta kun Äiti on jo 90-vuotias niin ei nuo hänen syömänsä marjat kovin myrkyllisiä ole olleet vaikka kaupungissa teiden varsilta niitä keräsikin. Ehkä ne ovat olleet paremminkin tuon pitkän iän salaisuus 😍.
 

 08.09.2026

Meidän kotinurkilla on meneillään....

Noita iljettävän isoja etanoita on näkynyt aamukävelyni varrella tosi paljon ja olin oikein mielissäni siitä, että torjunta on saatu käyntiin. Nyt osui vielä tuollainen pikkuinen yksilö polulle. Kuvasin tossun kärjen mukaan että koon voi jotenkin havainnollistaa.Tuo on tosiaan vielä baby.

Yritän aina välttää niiden päälle astumista kun inhottaa mitä tossun pohjissa sitten kotiin kantaa 😱.

Mutta vielä sentään löytyy kävelyltä jotain kivaakin  kukkamaljakkoon.

 💚

 

  07.09.2026

Annan blogista sain lukea,  että nuoripari Tamara ja Väinö pääsivät  sopuun ja lähtivät vielä yhdessä 💕lomailemaan. Eihän sekään ihan sujuvasti mennyt mutta sen tarinan voit lukea "Satavuotiaan sylissä" -blogista ja samalla näet nuoren parin lomakuvat.

Mutta Väinöpä toikin extempore nuorikkonsa viikonloppuna Touhulaan näytille. Ai kuinka ilahduin. Heiltähän jäi kapioarkku ja muutkin muuttotavarat vielä Touhulaan ja saivat nyt ottaa nekin mukaansa.

Tamara ihasteli kovasti kaikkea Touhulan keittiötavaraa kun siihen suuntaan ammatinvalintakin taitaa kohdistua. Kipot, kupit ja kattilat kiinnostivat .....

 Ihmettelli, että onko kuparipannut huutokauppakeisarilta...ei ole.... eikä ne sen jälkeen enää kiinnostaneet 😂...

Mutta kahvi maistui kuitenkin ja sen kanssa ne perinteiset Touhulan lohileivät. Väinö tiesikin , että sellaiset ovat useimmiten tarjolla saunan jälkeen. Nyt nuoret eivät ehtineet saunomaan,  mutta leivät kyllä maittoivat.

 ja omenapiirakka tietysti myös. Tämän hetken ykkösherkku.

 Mutta ehkä  eniten Väinöä  kiinnosti Juuso-omenapuun riesa. Hyvän makuisiin talviomenoihin on tullut joku tauti.

 Väinö epäili, että se olisi joko omenakemppi, omenakääriäinen, omanapuupunkkki, lehtikirva, punkki, pihljanmarjakoi hedelmärupi tai muumiotauti 😯..on siis mistä valita. Halkaistu omena näyttää tältä....

 Väinö lupasi selvittää asiaa paremmin ja otti muutaman vioittuneen omenan taskuunsa. 

Nuoripari sai lähtiessään  myös muutaman hillopurkin mukaansa.

Ja Tamara alkokin heti lupailla, että paistaa lettuja Väinölle,  mutta vasta sitten kun ne ihanat punaiset ikkunaverhot on ripustettu ikkunaan . Asiat tärkeysjärjestykseen !
 

 Kuulin miten Tamara ja Väinö kuiskuttelivat keskenään, että kyllä hekin jossain vaiheessa maalle muuttavat ja pienen maatilan hankkivat. Nyt on vain ensin hoidettava opinnot loppuun. Kainosti kyselivät, että olisikohan Touhulassa kesätyöpaikkaa tarjolla ensi kesänä ? No siitä pitää neuvotella tietysti ensin  "annan" kanssa ja toisaalta.....nuorten mieli muuttuu vuodessa moneen kertaan .

Mutta kyllä Touhulan ovi on aina auki nuorelle parille 💗.

06.09.2026 

Kiinnostaa miten paljon eri makuja maailmaan mahtuu.  Ja myös miten ne kaikki saadaan aikaan ? Se tuli mieleeni kun ostin uteliaisuuttani jogurtin....

Ja toden totta kyllähän se maistui ihan porkkanakakulle. Jotenkin outoa ? Mutta kieltämättä myös ihan hyvän makuista.

Toinen minulle oudompi juttu oli kaktusviikunat joita oli Lidlissä myynnissä.

Noista oli valmiiksi poistettu ne terävät piikit 👍. Halkaistuna....

Hedelmäliha oikein mukavan makuista mutta siemenet KIVIkovia eli niitä ei uskaltanut pureskella lainkaan. Hampaat piti nyt laittaa etusijalle 😁.

"Kaktusviikuna on paitsi herkullinen, myös terveellinen. Hedelmä on varsinainen vitamiinipommi, joka sisältää runsaasti antioksidantteja, C-vitamiinia, kuitua ja aminohappoja."  

Tuollaiset "hutiostokset" ovat senkin takia vähän typeriä, että kyllä niitä vitamiineja saa lähempääkin ettei niitä tarvitsisi ihan Meksikosta asti tuoda 😯!

05.09.2026

 Kävimme ihan vain päiväseltään Touhulassa omenoita poimimassa ja jo portilla odotti ihana yllätys.

Rakastan auringonkukkia 🌻.

Ja pihalla oli vielä muutakin hämmästeltävää. Kärhö yllätti kukinnallaan.

Luulin, ettei siihen edes ehtisi kukkia kehittyisi kun niin pitkää teki kasvua liiterin seinällä.

Ja mustasilmäsusannakn pinnisteli kasvuun vaikka kovin myöhään hoksasin nakata siemenet multaan.

 Mutta kyllä syksyn tulon huomaa hyvin aamusin kun sakea sumu täyttää tienoon.

No syyskuussa saa jo ollakin ripaus syksyä 🍁🍂.

Ps. Tosi tylsää kun kommentointi on nyt tiltissä eikä voi vastata omiin muttei myöskään toisten juttuihin 😫!
 

 04.09.2026 

Tapani mukaan tartun hetimmiten kaikkiin kivoihin haasteisiin mitkä vastaani tulee. Ja nyt on sitten vuorossa Kristiina K:n taattua laatua . Ja Kristiinan syyskuun haasteen nimi on : Kotimme siistein nurkka.

Aika paha 😥. Mutta sitten tajusin mikä on minun "neuroosini" eli se, että tiskipöytä tulee aina olla siisti ja mielellään myös tyhjä. No saa altaasssa muutama juomalasi olla 😁.

Minusta on mukavaa kun voin aloittaa kokkailun tai leipomisen niin ettei tarvitse korjata enää vanhoja jälkiä ja aamu on myös paras aloittaa ns. "puhtaalta pöydältä".

 Kaiken tuon mahdollistaa tai tekee ainakin helpommaksi se, että tiskikone on sopivalla korkeudella eli sinne on helppo sujauttaa likainen tiski piiloon. 

 Ennenkuin nykyinen keittiöremppa tehtiin haaveilin siitä että tiskipöytä olisi ikkunan edessä. Se olisi vaatinut liian suuria teknisiä muutoksia , mutta tämä ratkaisu on puolivoittoa eli tiskikonetta ladatessa voi sentään aina katsella  pihalle. 

Muita siistejä nurkkia ...no jaa  😂.

 03.09.2026

 Repolaisen koukuttavat haasteet jatkuvat taas kesän jälkeen ja nyt syyskuun  haasteena on SUUNTA  eli mihin suuntaan kukin tuntee vetoa. Minun suuntavaistoni vie ainostaan eteenpäin. Peruuttaa en osaa enkä halua niin opetellekaan. Mennyt on mennyttä ja vaikka tällä iällä aika usein ajatukset ihan itseksekseen ajelehtii menneisyyteen niin se on vain osa elämästä.Monet vaikeudet ja kompastuskohdat on ohitettu eikä niitä kannata määräänsä kauempaa murehtia ja märehtiä.Tulevasta taas ei tiedä mitään joten eteenpäin ....sanoi se kuuluisa mummokin lumessa.

Ja kun Repolaisista on kyse niin piti laittaa tähän kuva mistäpä muusta kuin pyörätiestä jonka kuvasin siksi että se on vastavalmistunut ihan meidän kotikulmille.

Kelpaa siinä painalla ....ETEENPÄIN !
 

 02.09.2026

"Anna"n blogista sain taas lukea ihan mahdottoman jutun Väinöstä 😂😂😂😂.

Väinö oli kuten arvasinkin lähtenyt Tamaran perään ja löysi tämän Tonavan jokilaivasta  tarjoilemasta. MUTTA Väinö oli naamioitunut naiseksi ja loppujen lopuksi Tamara yllätti hänet laivan hytin suihkusta ilkosillaan 😱. Kannattaa poiketa "Satavuotiaan sylissä" -blogissa lukemassa Tamaran versio tapahtuneesta.

Kesätyöntekijöiden taukotilassa oli viime vuoden Piikalikan hepeneitä vielä varastoituna. Hän kun lähti niin pikaisesti roskakuskin matkaan, että osa hänen tavaroistaan jäi.....ja niistäkös Väinö on sitten keksinyt idean pukeutua naiseksi? Piikalikalla oli kaikenlaisia kesäkolttuja, huiveja ja hattuja ......ja kun vatsa kasvoi vinhaa vauhtia kesän mittaan piti vaatteita uusia sitä mukaa.....

Tässä kuva viime kesän Piikalikasta                                             

 Kengät olivat kuitenkin ihan hujan hajan  nurmikolla eli niistä eivät mitkään olleet Väinön jalkaan sopineet ?

 Ja kiirekin on ilmeisesti ollut ? Mutta miten se Väinön pää on nyt kyllä ihan sekaisin....Pukeutua nyt naiseksi ja jättää opinnot kesken ja ja ja.....ei olisi kyllä Väinöstä ikinä uskonut !

 

  01.09.2026

Nyt päätin lopettaa (ainakin tässä vaiheessa) Hämeenlinnan taidetapahtumaan virkkaamani/kutomani suikaleet. Väri niihin toivottiin ja väriä niissä ainakin on !

 Loput iloisen väriset kaupunkilangat käytin keltaisen (=pääiäistyynyn 💛) tuunaamiseen eli se sai syksyisemmän värityksen. Ja minä sain samalla taas yhdet langat virkattua loppuun. 

 En oikein itsekään ymmärrä mikä ihmeen onni se on, että jotkut langat saa loppumaan , muuta niin se vain on....pääsee taas menemään hyvällä mielellä lankaostoksille 😉. 

 31.08.2026 

Kävelyllä  tuli mieleen sellainen vanha sanointa kuin "perunannostoloma" joksi  aikoinaan kouluissa  nimitettiin syyslomaa. Koululaiset patistetiin kerämään perunoita kenellä nyt kotona tai sukulaisilla perunapeltoa oli.

 

Nyt perunat kerätään koneilla. Tuolla kuvan takanurkassa perunoiden nostovehje ja traktorin lava jonne ne sitten  kipataan. Tehokasta. Eikä tarvita kuin yksi ihminen tuohon hommaan.

 

Ja nyt nyt koululaisten lomaa kutsutaan syyslomaksi ja se pitää sisällään pääosin ainakin ihan eri asioita kuin perunoiden keräämistä 😁.
 

 30.08.2026 

Väinö-renki soitti pikaisen puhelun (kun soittoaikaa oli maksettuna niin hituraisesti) mutta asia oli tärkeääkin tärkeämpi. Hän pyysi minua kuvaamaan puuliiteriin piilottamansa ampiaispesän.

Kohtelias Väinö tiesi varsin hyvin ettei Touhulan emäntä ampiaisista tykkää yhtään ja siksi piilotti kainalossaan olleen ampiaispesän puuliiteeriin puupinon taakse käydessään tuomassa muuttotavaroita takaisin turvaan. 

Nyt piti saada äkkiä valokuva todisteeksi Tamaralle jotta tämä tietäisi Väinön olevan tosissaan Tamaran suhteen ja että hän yritti nyt vain toimia mahdollisimman taidokkaasti tässä tilanteessa. Oli vain niin kahden naisen välissä 😕.

Minä olin tietysti varsin utelias tietämään minne Väinö on mennyt mutta puhelu katkesi/katkaistiin ennenkuin selvisi hänen olinpaikkansa. Mutta minähän hoidin hommani ja tässä se ampparipesä nyt on ! Ensin vähän kauempaa kuvattuna , ettei ole mikään feikkikuva...ollaan siis Touhulan puuliiterissä....

 Jas sitten lähikuvaa

Jospa nämä kuvat nyt riittäisivät Tamaralle anteeksipyyntönä ??? Annan mukaan Tamara on jo lähettänyt Väinölle postikortin ja myös kaipaavat terveiset eli kyllä nuoripari taitaa vielä sopuun päästä.....nyt kun ainakin tämä ampiaisongelma on selätetty tai siis siirretty Touhulan emännälle 😂. 

 29.08.2026 

Kari olisi kyllä vienyt minut syntymäpäivänäni ulos syömään, juomaan tai peräti iltaviihteelle. Hämeenlinnassa oli perjantaina  "Taiteiden yö" joten kaikenlaista tapahtumaa ja näyttelyä olisi ollut tarjolla pitkin kaupunkia.

Mutta kun kotona on niin kiva olla 😊.  Stansta laittoi kuvia sushiravintolasta enkä sen jälkeen enää päässyt yli ajatuksesta sushista....

 Ja appelsiinisuklaakakkua päälle 😋

  Herkkujen puolesta voisi syntymäpäivä olla useamminkin 😉mutta muuten kyllä se vain niin on, että vuosi vanhan vanhentaa eli ihan sopivaan tahtiin vuodet vierii.....

28.08.2026

Nyt sain nauttia kahtena peräkkäisenä iltana ihanasta elokuun pehmeän lämpimästä hämyisestä oleskelusta pihakeinussa. Ensin ajattelin laittaa oikeita tuikkukynttilöitä palamaan oksissa roikkuviin  lyhtyihin, mutta kun pihamänty on alaoksistaan rutikuiva niin riski oli ilmeisen suuri. Oksisto yltää vieläpä viereiseen liiteriin jossa on kaikkia bensakoneita ja siitä seuraavaksi puuliiteri....sellaista roihun riskiä ei voinut ottaa.

Mutta led-tuikut ajoivat hyvin asiansa💛. En olisi malttanut mennä sisälle lainkaan .....

Mutta kun ilta vahtui yöksi niin tänä aamulla heräsin syntymäpäiväsankarina 😊.

Täytän vuosia 28.8 ja olen syntynyt 1958 ja täytän nyt siis 68 vuotta joten olkoon ainakin tänä vuonna onnennumeroni kahdeksan .

 Löysin Touhulan kaapeista joskus synttäriksi saadun  "neitsyt"-horoskoopi- kortin ja sen mukaan....

 

Ja voi voi sentään....kortin mukana tullut kivi oli unohtunut lipaston laatikkoon, mutta nyt se kulkee jatkossa tiiviisti mukanani....tasapainottamassa minua 😉.

 

  27.08.2026

Touhulassa alkoi nyt omenashow 🍎🍏🍎.

Valkea kuulas kypsyy nimensä mukaisesti kuulaaksi ja mehukkaaksi ja parasta se on heti popsittuna. Mutta ei niitä pysty kukaan kilokaupalla syömään siihen tahtiin kun puusta putoavat eli jotain on tehtävä. Vähänkin kolahtaneet, nokitut tai pienet omput heitän surutta kompostiin. 

 

Vain parhaat yksilöt valitaan 😉. Tuo lajike kun on pehmeä ja ohutkuorinen niin siitä on helppo keittää kuorineen päivineen sosetta.

 Eli pesu, palastelu , keitto ja soseutus ja pieni sokerilisä. Mukaan pilkoin tänä vuonna sitruunamelissaa kun se kasvoi tänä kesänä niin komeasti.Toinen yrtti joka suorastaan rehotti menemään on mäkimeirami eli tutummin oregano. Sitä piti laittaa ihan tupsuina kuivumaan oven pieleen.

Mukava (pizzan😁) tuoksu tulee päälliskaupppaan kun ovesta kulkee ja hipaisee yrttikimppua.

Yksi tuollainen iso omenasose purkki riittää meillä talveksi  oikein hyvin , mutta teen vielä muutamia pikkupurkkeja joita on mukava sujauttaa vaikkapa lahjakassiin sukkien kaveriksi .

 Loput omenoista taidan viipaloida ja kuivata ja osa menee pakastimeen odottamaan omenapiirakoiden ja omenapaistojen tekoa. 

 Luumuja ei tänä vuonna tulee juuri lainkaan . Luumupuu on kasvanut jo aivan liian isoksi ja se pitäisi leikata loppkesästä/alkusyksystä sadon korjuun jälkeen. Tunnustan etten tykkää yhtään pensaiden ja puiden leikkaamisesta kun minusta se mikä kasvaa saisi kasvaa 💚. No rajansa kaikella kasvullla !