05.11.2026
Minulla on vanha mutta niin rakas auto. Kun sen ostin tunsin ihanaa vapautta, ajamisen riemua ja sen avulla pääsin myös "huristelemaan pois" silloisesta hankalasta suhteesta. Autostani tuli siis jonkinlainen tuki ja turva ja monenlaista on sen kanssa koettu. Siksi olen yrittänyt pitää siitä hyvää huolta. Korjauttanut, huollattanut, pesettänyt. Yrittänyt pitää kunnossa niinkuin hyvästä ystävästä kuulukin pitää. Enkä ole myöskään halunnut vaihtaa uuteen.En vaikka välillä on jääty tielle ja hinattu on kerran jos toisenkin pajalle.
Ollaan myös monesti kaavailtu, että kyllä meillä pitäisi riittää yksi auto. Mutta kun kumpikin on niin omaansa tottunut ja on ollut helppoa kun saa mennä ja tulla oman aikataulunsa mukaan. Mutta jos laskee kahden auton ylläpitokustannukset (verot, katsastukset, huollot, korjaukset) ja bensat päälle niin kalliiksi tulee se ajamisen "vapaus".
No tämä autoasia tuli ajankohtaiseksi pohtia kun maanantaiaamuna auto ei käynnistynyt kun olin lähdössä uimahallille. Kari minut sitten sinne nakkasi, mutta silti ikävästi asia hiersi mieltä. Tarviiko taas autoani hinauttaa ja mikä on vikana ja mitä pitää tehdä ja mitä se maksaa ja kannattaa ylipäätään ja ....
Laitettiin kuitenkin ihan ensin auto lämmitykseen ja kas kummaa sillä olikin vain kosteudesta tullut syysflunssa 😁.
Eikä tarvinnut edes viedä pajalle "katsottavaksi" 😂. Miten tänä aamuna....starttaako ....pidetään peukut pystyssä !
Jotkut autot menevät kyllä NIIN tunteisiin. <3 Mun eka auto oli huutokaupasta huudettu (ja meklari kiusasi 18-vuotiasta paljon ikäänsä nuoremmalta näyttävää tyttöä oikein urakalla) keltainen laatikko-Skoda, jonka sain 500 markalla, mikä oli siis pilkkahinta autosta siihen aikaan. Ajelin sen kanssa kolme vuotta, ja yhden Suomenkierroksenkin 10 vuotta nuoremman veljeni kanssa. Ei mitään ongelmaa koskaan. Kunnes päätettiin miehen kanssa, että pärjätään paremmin ilman autoa (hän opiskeli, mulla pienipalkkainen työ ja asuttiin ihan palvelujen vieressä). Myytiin se varaosiksi -haa- 500 markalla- =D Silloin en itkenyt.
VastaaPoistaKun sitten muutettiin kauemmas, julkiset olivat a) hitaita ja b) hintavia kahden hengen kulkemiseen, hankittiin sininen kupla, jolle meillä oli suuria suunnitelmia, suorastaan rakastuin siihen. Kun lapset syntyivät, teetettiin siihen turvavyöt ja kaikkea tällaista turvajuttua, ja toki siinä välillä bensaletku irtosi kesken matkan ym. mutta kaikki on siinä niin yksinkertaista, että osasin jopa MINÄ fiksata jutut ihan ohimennen, niin kalliita ongelmia ei syntynyt. Ja taas muutettiin paikkaan, missä autoilu käytännössä loppui kokonaan, ja parkkimaksu sun muut kiinteät kulut (bensan lisäksi siis) tuntuivat liialta, ja oli pakko myydä se pois. Silloin itkin. En vain mahtanut mitään. Kova paikka. Kummasti näihin vekottimiinkin VOI kiintyä!
Sen jälkeen ei ole ollut moista kulkupeliä enää. Ei tämä meidän nykyinen Karkkikaan. Karkki tosin siitä erikoistapaus, ettei siinä pahemmin ole kiinteitä kuluja, oma autotalli, ei veroja, vakuutukset olemattomia, katsastukset neljän vuoden välein, ajojakin aika vähän... vaikka tietty sitäkin huoltaa pitää, ja museoautona toiveita ylläpidon suhteen, mutta mikään ei ole "pakko" just tähän tiettyyn hetkeen, toisin kuin käyttöautolla.
Täällä maalla kyllä välillä kaivataan sitä kahta autoa, ja onneksi se nyt Karkin avulla kesäisin onnistuukin - talvirenkaita emme ole siihen hankkineet, eikä aiota hankkiakaan, että kesäautona pysyy. =P
Tuosta Skodastasi tule minulle hetimmiten mieleen se kun ex-mieheni voitti Huuma-telkkariohjelmassa Skodan. Vitsaili vielä kun lähti kuvauksiin että menee junalla, että pääsee sitten voittamallaan autolla takaisin kotiin. No ei sitä autoa mukaansa saanut mutta meni sitten miniälle käyttöön näihin vuosiin asti. Skoda on hyvä :-).
PoistaOlen minäkin vuosien saatossa ajanut kaikenlaisia autoja; uusia ja vanhoja ja hyviä ja huonompia, mutta en olisi oikein koskaan uskonut että autosta tulee sellainen "kaveri"kuin tänä nykyinen. Pajalla se on saanut nimen ikiliikkuja :-).
Monenlaisesti
VastaaPoistaMeillä 40 vee liitto takana ja aina on riittänyt yksi auto, maaseudulla asutaan eikä ongelmia asian suhteen mutta ei ole
myöskään muuta kuin yhteisiä menoja ja jos toisella esim lääkäri ym sinnekkin mennään yhdessä ja tehdään siitä yhteinen - retki -
ja sisällytetään siihen kahvi tai ruokahetki. Joten kimpassa kuljetaan ja tykätään.
Toimiihan tuo, jos on sama suunta samanaikaisesti, mutta jos onkin eri paikkakunnille menoa yhtaikaa? Meillä käy näin aina väillä. Toisella terveysjuttuja, toisella työjuttuja, kummankin siirtäminen toisi taas uusia mutkia matkaan, mihin ei haluta. Tai olisi sovittua menoa, ja auto pitäisi saada samaan syssyyn huoltoon, mikä sekin on toisella paikkakunnalla, josta pitäisi sitten taas päästä ilman autoa takaisinkin... Ym.
PoistaAnonyymille totean, että minä olen pitänyt arvokkaana asiana sitä, että meillä kummallakin on omia juttuja, harrastuksia ja kavereita ja vaikka erittäin hyvin viihdytään yhdessä niin ihan aina ei tarvitse kimpassa olla. Mutta kukin tyylillään ja siksi on hienoa kun vakka kantensa löytää.
PoistaJa Minzille niinkuin totesitkin niin kyllä välillä tulee tilanteita että kaksi autoa pelastaa monesta pattitilanteesta.
Hei Minz
VastaaPoistaEikös edellinen sanonutkin että monenlaisesti ja kertoi heidän autotarinansa joka tuntui toimivan heillä. ??
Anna - Leena
VastaaPoistaTyövuosina meillä oli kaksi autoa, osin kyllä aivan turhaan, yhdelläkin olisimme tulleet hyvin juttuun mutta niin se nyt oli.
Eläköidyttyämme hävitimme toisen auton heti, nyt kun on aikaa
yksi auto riittää. Tässä elämän vaiheessa ei enää ole juurikaan
muuta kuiin kauppareissuja ja kyläreissuja ja ne tehdään yhdessä.
Toinen asia on polttoaineen karmaiseva hinta ja yleinen taloustilanne.
Hih hih, listastasi jäi 'vakuutukset'. Onneksi täällä ei tarvitse autoa, sillä julkinen liikenne riittää hyvin.
VastaaPoistaHyvä Stansta kun huomasit vakuutuksen. Se on tosiaan vielä yksi iso kulu. Ei paljon viitsi noita autokuluja laskea yhteen !
PoistaKaupungissa asumisessa on todellakin se hyvä puoli että julkinen liikenne pelittää, mutta sekin vaatii sitä omaa osaamista ja tietämistä. Millä pääsee minnekin ja koska menee, miten ja minne maksetaan.....
Olisiko pointti se
VastaaPoistaMihin kukin haluaa rahansa laittaa.
Meillä on nyt ollut kolme yhteistä autoa. Ensimmäinen oli se mun ihastus, mutta toisessa autossa oli sitä jotain, mutta ei sitten kuitenkaan sitä ajomukavuutta. Siispä vaihtoon meni ja nytmeillä on ihana auto, josta kumpikin tykkää ja mikä parasta sillä on rekkarina MOJ-ja mun lemppari numerot. Aij jestas, että autoon voi niin kiintyä !
VastaaPoistaHassua miten rekisterinumerot voi jäädä niin pysyvästi mieleen sillä muistan vielä Isäni auton rekkarin 70-luvulta :-). Ja lapsena niitä rekisterinumeroita bongattiin kun niistä voi päätellä mistä päin Suomea mikin auto on liikkeellä.Halpaa huvia :-))).
PoistaEn osaa edes miettiä minkälaisen auton ostaisin seuraavaksi jos sellainen "pakkorako" tulee vastaa.....
Luulin olevani outo, kun kiinnyin mun pikkuruiseen kolmioviseen Toyotaan niin, että ihan surku tuli kun tajusin, että nyt siihen menee rahaa niin paljon, että sillä maksaa jo kummasti vaihtoauton osamaksuja. Ja siinä syttyi aina uudelleen moottorin vikavalo, edelleen saan kylmiä väreitä kun näen sen symbolin 😄 Lopulta siitä alkoi kuulua mieletön meteli, tehot loppui, ja sain sen henkitoreissaan ajettua Kamuxin pihaan. Pois lähdin Opelilla, Yaris jäi sinne 🥺
VastaaPoistaOnni onnettomuudessa oli, että Kamuxilla oli joulukuussa kampanja: kaikista vaihtoautoista maksetaan 1000 euroa vaihdossa. Muussa tapauksessa olisin varmaan joutunut maksamaan, että sain jättää sen sinne. No, Karl on pieni, nätti, näppärä ja pieniruokainen, kuten emäntänsä. Meni just katsastuksestakin läpi, kyllä mie sitäkin opin rakastamaan.
Tunnistan hyvin tuon vikavalon syttymisreaktion !!! Sydän lyö hetken epätahtiin varsinkin kun "stop" valo syttyy. Minun vakuutukseen kuuluu onneksi vuokra-auto korjauksen ajaksi ja vähänkös huvitti kun autovuokraamossa oli jo tiedossa etten halua automaattivaihteista. Olin jossain vaiheessa siellä niin vakioasiakas.
VastaaPoistaOlen päättänyt ajaa autoni "loppuun" enkä haluaisi että sillä enää kukaan muu saa ajaa. Mutta miten se loppu sitten menee...toivottovasti kivuttomasti :-).
Täytyy vielä lisätä, että puolisen vuotta autokaupoista uteliaisuuksissani googletin Yariksen rekkarin, ja löysin sen nettiautosta. Se oli laitettu tosi nätiksi, mutta en ehtinyt nähdä hintaa, kun sen päälle oli lyöty lappu MYYTY. Toivottavasti pääsi hyvään kotiin 🙂
PoistaIlman muuta pääsi hyvään kotiin !!
Poista