05.06.2026
Äidin hoitokodissa oli ns. omaisten ilta. En olisi millään viistinyt mennä😧.
Olen kai kuitenkin sen verran kohtelias ja kiltti, että kun tuollasia järjestetään niin pitää mennä. Äitihän ei enää minua tunnista ja luulenpa vain, että kun on talo täynnä ihmisiä joita ei tunne niin aika monella asukkaalla on vain stressaantunut olo.
Vein Touhulasta kielokimpun "tuoksumuistoksi".
Ulkona sisäpihalla paistettiin makkaraa , mutta Äiti ei suostunut millään houkuttimella lähtemään ulos. Eikä antamanut minun hakea hänelle edes sitä makkaraa. Mansikkakakku ja kahvi sisätiloissa sen sijaan kelpasi oikein hyvin 😋.
On hoitokodin hoitajilta iso ponnistus järjestää tuollaista tapahtumaa kaiken muun ohella. Arvostan sitä kyllä ja tulihan toki taas jollakin tasolla myös hyvä mieli kun omin silmin näki, että Äiti on hyvässä hoidossa ja turvallisessa paikassa💗.
Ihana kimppu! Voin melkein haistaa sen ihanan tuoksun tänne asti! <3
VastaaPoistaNoita omaisten iltoja ja -päiviä tuolla aikanaan oman Lokalahdenmummun palvelutalossa (missä siis asukkailla oli omat asunnot keittiöineen ja wc/pesutiloineen) silloin tällöin myös järjestettiin, ja aina tuli toivomus, että osallistuttais sinne jonkun meidän koiratanssikoiramme kanssa. Noh, usein halusivat että MYÖS kissa olisi mukana, muttei ne oikein onnistu yhtaikaa, kun minua on vain yksi.
Sanoivat, että moni osallistui tapahtumiin vain sen takia, että siellä oli luvattu olevan joku lemmikki menossa mukana. <3 Eihän kaikki pidä isoista väkimääristä ja hurjasta touhusta, kun vieraita ihmisiä vilistää ympäriinsä... Osa ohjelmasta oli ulkona (makkaraa, lettuja...), erilaisia leikkejä ja muuta puuhaa sisätiloissa. Välillä tosiaan ihan melkein koko päivän kestäviä tapahtumia, jolloin siellä voi olla erilaisia ohjelmanumeroita eri aikoihin, kun oli taikureita piipahtamassa ja ilmapallo-muokkausta, mitä ne on, mitkä niitä "villakoiria" pötköistä muotoilevat ym. Toiset tykkäs, toiset ei, mutta olihan jokaisella se oma asunto, missä pysytellä, jollei meno ollut omaan mieleen.
Taas toit kivoja muistoja tälläkin päivitykselläsi! Kiitos, Terhi! <3
Ole hyvä vaan Minz :-) . Se on justiinsa niin kiva kun saa aikaan toisillekin muistoja ja kaikenlaisia ajatuksia.
PoistaTuolla Äidin hoitokodissa käy yhden asukkaan läheisen pikkukoira ja se saa aina ansaitsemansa huomion. Oli nytkin mukana pippaloissa.
Suurin osa tuon hoitokodin asukkaista on muistisairaita ja mietin miten ikävää olisi sellaisella asukkaalla jonka muisti ja ymmärrys vielä toimii olla siellä kun enää ei saa muista asukkaista juttuseuraa.
Äiti on ollut nyt hoitokodissa 2,5 vuotta ja koko asukaskunta on pikkuhiljaa kyllä kunnoltaan heikentynyt (tietystikin).
Huomasin, että hoitajia ehkä vähän jännittikin tuo tapahtuma ja sekin varmasti tarttuu asukkaisiin ja tietysti se kaikki hälinä ja hulina oli monelle asukkaalle vähän liikaa. Äiti ainakin selvästi hermostui ja jumiutui tyystin paikoilleen. Tuli jotenkin niin ikävä tunne siitä kun Äiti kuitenkin karjalaisena iloisena sosiaalisena ihmisenä tykkäsi ennen kaikista juhlista ja tapahtumista.
Muistisairaus ON niin ikävä ja arvaaton !
Kielot on aina niin ihania. Tuoksun voi hyvin aistia !
VastaaPoistaOsaan kuvitella sen jo meidät katsomassa Mutsia hoitokodissa.
Vaikkei asia ihan vielä olekaan meille ajankohtainen.
Raskaitahan nämä muistijutut ovat, kun ihminen muuttuu niin paljon tämän takia ja tulee niin avuttomaksi.
Piristystä perjantaihin !
Kielon tuoksussa on minusta jotain ikiaikaista :-).
PoistaIsäni oli hoitokodissa myös muistisairauden vuoksi ja sitä surin jo aikanaan ja nyt sama toistuu eikä se yhtään asiaa helpota. Kun Äidistä tulee minulle tavallaan lapsi niin se vaatii aikamoista henkistä totuttelua.
Nykyään Äidin luona käyminen on haasteellista siksi kun hän ei enää minua tunnista tyttärekseen eikä meillä ole paljonkaan jutun aiheita. Kuunnellaan musiikkia tai yritän saada hänet liikkeelle huoneestaan.
Surullinen olo jää joka kerta pitkäksi aikaa kun hoitokodista lähtee pois. Elämä on !
Kiitos piristys kelpaa myös tähän sateiseen lauantaiaamuun :-).
Äiti tykkäsi kieloista! ♥
VastaaPoistaHänkään ei tykännyt osallistua hoivakodissa noihin yhteisiin "rientoihin", mutta niistä, joihin osallistui, hän puhui pitkään. Yksi oli joku pihatapahtuma, jossa taisi olla muurinpohjalettuja mansikkahillolla sekä joku mies soittamassa haitaria. Toinen oli joku joululaulujuttu "alakerrassa", mutta siellä hän ei viihtynyt pitkään. Muuten äiti pysyi omassa huoneessaan sanoen, ettei halua yhteisiin tiloihin kuuntelemaan samoja juttuja joka päivä. Onneksi oli mahdollisuus olla omissa oloissa! ♥
Toisille nuo järjestetyt jutut sopivat ja hattua nostan niiden järjestäjille!! Kiva, että osallistuit kuitenkin!
Alkavaa viikonloppua!
Aika vähän näen koskaan muita omaisia vieraisilla tuolla hoitokodissa joten tuollaiset tapahtumat ehkä helpottavat katsomaan menoa jos se muuten on haasteellista.
PoistaKirjoitinkin tuohon Minzille että jos muisti pelaa ja pää toimii voi olla tosi raskasta olla muistisairaiden mukana kun ne samat asiat toistetaan moneen kertaan.Ja taas uudelleen ja uudelleen....
Äitini ei enää kovin paljon puhu ja kun sitä yhteyttä ei oikein pysty enää luomaan niin on vaikea välillä tietää onko joku huonosti ; vaikkapa joku paikka kipeä...sellainen ahdistaa minua.
Kiitos samoin mukavaa viikonloppua vaikka vähän sateisissa merkeissä , mutta sen kesä kuivaa minkä kasteleekin !
Kielot ovat kauniita kukkia ja myrkyllisiä myös.
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Kielo
Hienoa, että äitisi saa hyvää hoitoa.
Kielot on tosiaan myrkyllysiä ja kysyinkin hoitokodin oven avanneelta hoitajalta voinko niitä Äidin huoneeseen viedä. Lupa tuli :-).
PoistaPuhuin tuossa tilaisuudessa hoitokodin johtajan kanssa niistä ikävistä tapahtumista joita ollaan saatu lehdistä lukea. Se on karua todellisuutta ja kauheaa kun hoitopaikkoja on niin monenlaisia eikä kaikissa pystytä valvomaan riittävästi hoidon tasoa. Eikä hoitopaikkaa voi aina itse valita vaan pitää mennä sinne missä on tilaa silloin kun tarve osuu kohdalle. Paljon hoidon taso riippuu niin monista asioista.... hoitajista, asukkaiden terveyden tasosta, paljolti asenteesta ja tietysti myös siitä rahasta.
Minun äitini oli hoivakodissa viimeiset puoli vuotta, sitä ennen palvelutalossa vuoden verran, kun kunto heikkeni niin, ettei enää omassa mökissä pystynyt pärjäämään.
VastaaPoistaHoivakodissa ehdin kerran olla mukana omaisten päivänä, oli kaunis kesäpäivä, ja ulkona oli letunpaistoa ja ohjelmaa. Omassa blogissa onkin yhdessä postauksessa kuva äidistä, kun hän odottaa omaa esiintymisvuoroaan, äiti lausui omia runojaan. Pari kuukautta myöhemmin äiti kuoli nukkuessaan.
En ole joutunut kokemaan kummankaan vanhemman muistisairautta, se on varmaan todella surullista, tavallaan menettää sen vanhempansa, vaikka hän vielä on elossa. Toisaalta äitisi ei varmaan kärsi tilanteesta, suru on teillä läheisillä.
Minulle jäi siitä omaistenpäivästä mieleen paitsi se äidin esitys, myös se että normaalisti pieniruokainen äiti söi lettuja niin paljon, etten meinannut enää kehdata hakea lisää ties monettako kertaa 😀
Kielot on ihania, tuoksu kertoo että kesä on alkanut.
Juuri tuossa kyseisessä tapahtumassa minulle tuli vahva tunne, että Äitini kärsi mukana olosta muttei halunnut kuitenkaan poiskaan. Se kun ei ymmärrä mitä kaikkea puhutaan ja mitä touhutaan niin voi itse hämärästi ymmärtää että se tuntuu pahalta.
VastaaPoistaIsällä oli Lewyn kappale -tauti ja Äidillä Alzheimerin tauti joten ....oma muistisairaus odottelee taatusti nurkan takana. Sitä en kuitenkaan murehdi kun sille ei mitään mahda. Jos pyrkii elämään elämäänsä tällä hetkellä niin kuin parhaaksi näkee niin se riittäköön.
Äitini on lihonut aikalailla hoitokodissa ollessaan ja kaikki makea tekee kauppaansa. Nykyään pyrin viemään vain hedelmiä; mitä nyt joskus jotain pientä makeaakin. Mutta ongelma on kai se , ettei hän muista syöneensä ja tietysti myös se että liikunta on vähentynyt 100 % siitä miten paljon hän kotona ollessaan liiikkui.
Kielontuoksuista alkukesää :-).
Minäkin olisin valinnut mansikkakakun makkaran sijaan 😜
VastaaPoistaMinä annoin "oman" mansikkakakkupalani samassa pöydässä istuvalle naiselle kun hän sitä niin kovasti himoitsi :-)).
VastaaPoista