08.11.2025
Artulle ostetaan välillä ihan tuoretta ruokaa Latzien ja muiden kissanruokapussien oheen. Kanaa , sydäntä tai muikkuja/silakoita. Miten niitä milloinkin on tarjolla. Sydäntä varsinkaan ei ole pienten kauppojen hyllyissä tarjolla ja usein sitä löytääkin pakasteena isoista marketeista. Ja siksi sitä usein ostetaan useampi kimpale kerrallaan.
Nyt sitten Artulle tuli sydän-kiintiö ainakin hetkeksi täyteen ja kun pakastin on turhan pullollaan tavaraa niin....nyt silmät kiinni jos tekee helposti pahaa tuollainen kuva porsaan sydämestä....
Haudutuspata on siihen sopiva vehje sillä sydämet vaativat pitkän kypsymisajan. Liemestä tein vahvan makuista ja sydämet saivat muhia 5 tuntia ja ne saivat jäädä liemeensä jäähtymään.
Seuraavana päivänä Kari pilkkoi ne siivuiksi (sopii laittaa vaikka leivän pääälle ) tai vaikka johonkin pataruokaan.Osasta tein eilen pizzaa kun ykskaks teki mieli perjantaipizzaa eikä kaapissa oikein siihen muita sopivia raaka-aineita ollut.
Eli sydäntä, sieniä, oliiveja ja maustettua fetajuustoa.....hyväähän siitä tuli ja hauskinta ehkä kuitekin se, että se mikä ei kissalle kelvannut maistuu meistä oikein hyvälle. No ei nyt ihan jokaisen kiireisen kotiäidin resepti kuitenkaan 😊.
Ja Stanstan toiveesta lisään tähän vielä kuvan valmiista (jo edesmenneestä ) pizzasta 😊.
Me käytämme sydäntä pataruokiin. Se näyttäisi toimivan myös leivänpäällislihana kuten kieletkin; tiivistä maukasta lihaa.
VastaaPoistaEräs entinen työkaverini kertoi, että hän käyttää usein itse keittämäänsä kieltä leivän päällä. Se ei silloin tuntunut houkuttelevalta; suorastaan inhotti. Nyt voisin sitäkin kokeilla :-).
PoistaMeidän lapsuudenperheessä oli Jami-kissa, joka eli kahta kuukautta vaille 18-vuotiaaksi. Jamin suurta herkkua oli porsaan sydän ja muikut. Äitini sai Jamin pyörähtämään kahdella jalalla, kun hän piti muikkuja Jamin yläpuolella ja sanoi: "Tanssi" 😊. Nyt meillä on 14,5 -vuotias Onni-kissa, joka ei osaa syödä muuta ruokaa "raakana" kuin itse pyytämiään jyrsijöitä. Kissat on kyllä hauskoja omine tottumuksineen🐈⬛. Sinä olet melkoinen taituri ruoanlaitossa. Artulle terveiset ja mukavaa viikonloppua teille kaikille! Sari
VastaaPoistaKiitos Sari taituri-sanasta joskin olen mielestäni enemmän sellainen peloton kokeilija kokki :-).
PoistaMeidän Arttu täyttää jo seuraavaksi 20-vuotta ja oli aikoinaan nokkela ja vikkelä hiirikissa ja söi paljon hiiriä , myyriä ja vesimyyriäkin.Nyt ei enää saa niitä kiinni eikä taida enää oikein hyvin kuulla/nähdä eikä vauhtiakaan ehkä ole enää riittävästii hiiren jahtaamiseen ? Siksi alettiin ostaa tuota raakaravintoa. Välillä maistuu ja välillä ei :-).
Jamin muikkutanssi :-)))). Arttu kiittää terveisistä !
Maistuisikohan Sheba tms. pitsan päällä ;D
VastaaPoistaMeillä ei ole ollut sydäntä tarjota kissoille sydäntä. Tai mistä minä tiedän, mitä niissä kissnaruuissa lopulta on. Kana maistuu raakana kuitenkin ihan mahdottoman hyvin.
Usein kun avaan kissan ruokapussin niin mietin että miltähän se maistuu kun tuoksu on usein ihan hyvä. En ole kuitenkaan pizzaan VIELÄ kokeillut :-).
PoistaArttukin tykkään kanasta ja välillä ostan sille myös kanan jauhelihaa.
Ainoa, mitä sydämestä ruokana tulee mieleen, on tuttavapariskunta, joka ostaa sydäntä pienelle koiralleen. Olin kerran heillä, kun mies paistoi pannulla valmiita paloja. Ajattelin silloin, että onpa fiiniä. Olisin halunnut nähdä kuvan pizzasta..!?
VastaaPoistaSitä saa mitä tilaa :-).
PoistaTunnustan , että minua aiemmin vähän ärsytti sellainen eläinten ruokien kanssa pelailu. Kissojen ja koirien fine dining. Mutta aiemmin kun meillä oli ihana Anu-koira niin sillekin sitten sen ikääntyessä keittelin allergiaruokia ja nyt olen päättänyt ruokkia Arttua mahdollisimman hyvin. Ei sentään hanhenmaksapalleroita :-)).
Kiitos pizza -kuvan lisäämisestä!! 😋
PoistaKerroin Mursulle teidän sydämen hauduttamisesta - jos ei olisi juuri syönyt, olisi varmaan kuolannut paitansa märäksi 😂
VastaaPoistaMutta tuosta "mikä ei kissalle kelvannut, maistuu meistä oikein hyvälle" tuli mieleen ensimmäiset kasvismakkarat, mitä Suomessa myytiin. Eivät olleet pitkään markkinoilla, sillä eivät tehneet kovin hyvin kauppaansa..
Äiti oli ostanut niitä paketin, avannut sen ja.. ensimmäisen makkaran oli juuri ja juuri puoleksi saanut syötyä.
"Koira varmaan syö nämä" ajatteli Äiti ja vei makkaran Teemu-koiralle. Teemu haisteli makkaraa, katsoi Äitiä halveksuvasti ja hyvä ettei pissannut makkaran päälle. Ei syönyt.
Äiti ajatteli, että no kyllä vävy = Mursu nämä loput kaksi syö, sehän syö kaikkea, ja ne on kohta tulossa tänne.
Äiti tarjosi makkaraa Mursulle, vaan eipä syönyt Mursukaan 😂
Siitä on jäänyt meidän perheeseen lentävä lause, että "jos ei sitä syö Mursu, niin ei sitä sitten syö naapurin koirakaan" 😄
(Teemu oli heidän oma koira, Siskon lähinnä).
Ja Mursu syö ihan kaikkea, mihin hampaat vain pystyy.
Nykyään kasvismakkaroitakin, minäkin jopa syön, vaikka minulla se kasvisintoleranssi onkin...
Lisään vettä myllyyn ja kuolaa Mursun rinnuksille :-). Tosi mureaa ja hyvän makuista sydäntä siitä tuli.
VastaaPoistaMinulla on sellainen mielikuva, että koirilla on tapana hotkia ruokakuppinsa tyhjäksi hetkessä oli siinä lähes tulkoon mitä vain.
Kissat sen sijaan haistelee ja kiertää ruokakuppia ja jos ei joku kelpaa niin sitten alkaa se jaloissa pyöriminen. Jos ei muuta anna niin kyllä se kissakin lopulta sen ruokansa syö, mutta se ei ole lähestulkoonkaan niin yksiviivaista.
Karikin syö mitä vain on myös kokeilun haluinen. Kissan ruokapussit on kyllä vielä kokeilematta :-).
Kasvismakkaroista on jäänyt vähän valju makumuisto ?
Maksaa rakastan, mutta sydäntä olen tainnut maistaa ja syödä vain kerran... puuttuu se haudutuspata (kaikkea teiltä muuten löytyykin)
VastaaPoistaHihittelen tuota, että mikä ei kissalle maistu, niin ihmiselle kyllä, hih... Sartsa jo ehti kysymäänkin Shebapizzasta. Ruokajutut on aina mielenkiintoisia ja oikein odotan Kokkisota ohjelmaa... huono olen muita katsomaan, mutta siinä on se hauska puoli, että on kehitettävä muutamasta ainesosasta menuu...
Pitäisikin herättää se kokkikisa lastenlasten kanssa.. alkavat olla siinä iässä... omien lasten kanssa sitä harrastettiin ja jopa heidän tulevien puolisoiden kanssa...
Mutta loppuun se, mitä piti heti ensimmäiseksi kirjoitella, että kyllä Artun kelpaa!!!
Tuon haudutuspadan ostin muistaakseni parilla kympillä työkaverilta kun hänellä ei ollut sillä käyttöä. Se on vallan kätevä.
VastaaPoistaMinä harrastin joskus sellaista "kokkikoulua" nuorisolle. Saivat ensin sunnitella mitä halusivat oppia kokkaamaan/leipomaan ja saivat ottaa kavereitakin mukaan. Kahtena päivänä kokattiin, leivottiin, katettiin ja syötiin porukalla. Ja mukaansa sai sitten kirjalliset yksinkertaiset ohjeet. Oli menestys :-).
Juu...kyllä Artulle on päätetty antaa mukavat eläkepäivät :-). Välillä tosin vähän ärsyttää jos se ronklaa ruoan kanssa kun sellaisesta en pidä yhtään.