06.09.2025

Kristiina K:n syyskuun haastesana on  PEHMEÄ 

Touhulassa on vanhanaikaiset ikkunat . Keväällä tuplaikkunat otetaan pois ja syksyllä sitten taas takaisin paikoilleen. Ikkunoiden väliin laitetaan pumpulia tilkkeeksi/koristeeksi ja kosteutta kerämään ja myös pienesti avatut tulitikkuaskit pitävät kosteutta kurissa.Ikkunoiden raot tilkitään vaikkapa vanhoilla kalsarien lahkeilla 😉ja liimapaperinauhat päälle.

 Oikeaoppisesti koristeina pitäisi olla kuivakukkia mutta minkäs teet kun olkikukka ei tänä vuonna suostunut edes itämään; saatikka kukkimaan....näillä siis on nyt mentävä tänä vuonna. 

 Kun tuplaikkunat ja pumpulit on paikoillaan ; syystuulet saa rauhassa puhaltaa.....

 05.09.2025

Touhulan omenapuissa on tänä vuonna tosi paljon omenoita. Valkea kuulas on se lajike jonka halusin ensimmäiseksi Touhulaan tullessani istuttaa. Se on niin  hyvä syöntiomena ja kypsyy aikaisin eli nyt jo syötävissä ja paranee vain ajan kanssa. Niistä tulee lopulta sellaisia läpikuultavia (siitä kai nimikin on peräisin) ja tosi mehukkaita.

 Ensimmäistä kertaa tänä vuonna myös Juuso-talviomena tuottaa paljon omenoita. Se on jo 15 vuotta vanha eikä siitä ole saanut tähän mennessä kuin muutaman maistiaisomenan. Mutta nyt niitä tulee ja paljon ! Puu on kasvanut jo ihan liian isoksi, mutta näköjään se ei omenatuotantoa haittaa. Päinvastoin.

 

Omenoita siis  syödään niin paljoin kuin sielu ja vatsa kestää ja niitä annetaan tietysti myös ystäville ja kylänmiehille/naisille, mutta toki säilökin pitää. Entiseen tapaan kuivaan omenarenkaita, pakastan viipaleina, teen omenasosetta. Karin kanssa mietittiin  omenasiiderin/omenaviinin tekoakin....en tiedä maksaako vaivan ? Yhden kerran ollaan itse tehty viiniä, mutta kovin hyvän makuiseksi ei sitä silloin ainakaan saatu.

Ja kaupungissa naapurin rouva jo kovasti odottaa luumupuun satoa....ne kun on hänen herkkuaan 😉.

 04.09.2025

Isoäidin neliö-projekti loppui nyt. Vähän haikealla mielellä tosin. Niitä oli tosi hauska virkata ja sain langanloppuja (ja vähän uusiakin keriä) käytettyä loppuun. 

Eli kolmas versio toden sanoi . Niistä muotoutui Touhulan kamariin päiväpeitto. Ja ajattelin, että sellainen talvipäiväpeitto 😊eli kesällä saa olla vähän valoisampaa ja kevyempää .Tässä ennen ja jälkeen kuvat ....valkoinen näyttää nyt aika aneemiseslta ?

 Peitto painaa 4 kiloa eli aikamoinen määrä lankaa on sormien välistä kulkenut.....mutta ennen kaikkea tosi kiva kesäprojekti. Kotiin voisi tehdä samanlaisen , mutta väreiltään vähän hillitymmän version ? tai pitäiskö jo pikkuhiljaa rauhoittua noiden neliöiden virkkaamisessa 😂.

 03.09.2025 

Piti mennä ihan oikein silmälääkärin vastaanotolle. Optikon näöntarkastuskin olisi aiheellinen kun edellisestä on kulunut yli kaksi vuotta, mutta nyt kuitenkin valitsin silmälääkärin koska oikea silmä oli kipeä "syvältä" eli ei siis rähminen tai vuotanut, mutta oli kipeä aina välillä.

Kaikki alkoi Koskelossa kun maalasin ikkunan yläpokaa ja ykskaks joku sattui silmään; luulin  että ehkä vain auringonsäde osui silmään kun aurinko helotti juuri siihen kohtaan niin kirkaasti.Laitoin aurinkolasit päähän ja jatkoin maalaamista. Silmä oli myöhemmin vähän tavallista valoherkempi ja välillä vähän kipeä , mutta meni kuitenkin koko ajan parempaan päin.Eikä  juuri elämää haitannut.

Nyt sitten viikkojen päästä heräsin taas yöllä silmän kipuun ja päätin että hulluhan olen jos en mene lääkäriin. Silmälääkäri katsoi silmänpohjat ja tutki muutenkin hyvin perusteellisesti ja totesi ettei mitään varsinaista vikaa löydä. Määräsi kuukaudeksi kostutustippoja ja totesi samalla , ettei ole silmänpainetta tai kaihia ja näkökin pysynyt samana reilut kaksi vuotta.Luultavasti siinä maalatessa on tippunut jotain silmään ja siihen on tullut pieni haava ? ja sitä nyt hoidetaan niillä tipoilla kolmesti päivässä....

 02.09.2025

Äidin hoitokodissa oli eilen hoitoneuvottelu hänen oma hoitajansa kanssa. Se  tehdään puoli vuosittain.  Minusta on hiukan hämmentävää ja kiusallista kun se tehdään Äidin ollessa mukana palaverissa. Sikäli kun hän ei kuitenkaan enää osaa ottaa kantaa asioihin vaan minusta ehkä vain hämmentyy siitä mitä hänestä puhutaan. No se on talon tyyli ja kai osa sitä itsemääräämisoikeutta ?

 

01.09.2025

En ole oikein koskaan ollut perinteisten kermakakkujen ystävä. Nykyään on tarjolla monenlaisia mousse- ja juustokakkuja ja niistä toki tykkään. Tässä synttäreiden tiimoilta mielessä pyöri Äitini joskus tekemä kauralastukakku jota oli tarjolla minun kaverisynttäreillä ja se meni silloin kuin kuumille kiville.

Kokeilin tehdä jotain samanmoista ihan vain sen muiston siivittämänä. Eli iso kauralastulevy jonka palastelin neljään osaan heti uunista ottaessani. 

 

Palat jämäköityvät hetken päästä ja sen voi täyttää mieleisellä tavalla. Minä laitoin omenasosetta (kun ensimmäiset omenat alkoivat tippua puusta ja niistä sai sopivan hapokasta sosetta ) ja ihan perinteistä kermavaahtoa. 

 Pääsin hyvin lähelle sitä mikä oli hakusessa ja se on , että rapeaa, pehmeää ja makeaa ja hapokasta....ei voi mennä pahasti pieleen 😋. Sanoisin suussa sulavaa.