14.07.2026
Touhulaan kotiutuminen ei alkanut perinteisesti ruohonleikkurilla ajelulla vaan nyt lähdin ensimmäiseksi metsään katsomaan onko se totta, että mustikat ja kanttarellit on jo poimittavissa. Suunnistin vahoille hyväksi koetuille tutuille paikoille. Mutta aikamoiset metsätyöt olivat kyseisellä alueella meneillään ja pelkäänpä pahoin , että jo pitkään hyväksi havaitut marja- ja sienimaastot muuttavat muotoaan ja kohta on haettava uusia apajoita.
Kapea metsätie pelottaa muutenkin jos joku tulee vastaan niin auton peruuttaminen on liki mahdotonta😨.
Mutta mustikat ON kypsiä. Ehkä olen saanut lapsena vaikea-asteisen mustikanpoiminta-allergian 😉kun metsässä oltiin siihen aikaan pitkään kerralla ja poiminen oli niin lapsesta aika puisevaa hommaa. Siksi poimin nykyään vain vähän kerrallaan. Nyt sen verran , että saan ainakin ripotella jogurtin päälle.
Ei sen parempaa taida ollakaan...
Todellakin herkkuja tiedossa Sinulla. Minäkin löysin jo mustikat, pikkusangon kanssa aion keräämään mennä. Lapsuudessa minäkin olen heinätöiden välissä koko perheen voimin ollut keräämässä talven mustikat; monena päivänä monta tuntia. Serkkupoika täytti pikkusankonsa ensin sammalilla ja sitten vain pinnalle mustikat.
VastaaPoistaHeinätöihin en olekaan koskaan päässyt /joutunut mutta muuta kuokkimista kyllä yllinkyllin. Lapsityövoima oli ennen ihan itsestään selvyys.
PoistaFiksu serkkupoika :-)))).
Mustikat muuten kypsyivät tosi nopeasti, kun alkuun pääsivät. Pitkään seurasin tässä lähellä raakileita, ja sitten HUPS ykskaks kaikki olivatkin poimittavissa. Tosin kun en syvemmälle metsiin kinttuni takia pääse (uskalla) menemään, niin suoraan suuhunhan ne meni (omaani ja koiran , heh).
VastaaPoistaSienestäjänä olen aina ollut todella huono, mutta torilta aika ajoin ostellaan. Käytetään myös heti, koska pakkastilaa ei ole säilöntää varten. Kanttarellit ovat NIIN herkkua!
Tänää poimin jo vähän punaisia ja valkoisia viinimarjoja. Tosi aikaisessa ovat nekin.
VastaaPoistaKarin isä oli innokas sienestäjä ja hän opetti aikoinaan poikansakin siihen hommaan. Ja minä sitten Karin myötä innostuin. Eniten tykkään kerätä kanttarelleja, suppilovahveroita ja tatteja kun ne 100 % varmasti tunnistettavia ja syötäviä.
Kuivaan aina lähes kaikki kerätyt sienet kun ne minusta säilyy niin paljon paremmin ja kuivattuina niitä on helppo antaa myös muille sienten ystäville.Pakastimeen ei tosiaankaan mahdu :-))).
Kaavoitustyöt vei mun sieniapajat, koko suppilovahverorinnettä komistaa nyt jättimäiset omakotitalot... mur....
VastaaPoistaMutta mustikkaa on tänä vuonna niin paljon, ettei kukaan jaksa niitä poimia. Ihana Ukkokulta on parhaansa päivisin yrittänyt, pakastimessakin on jo yli 15kiloa... mutta kun mettissä ei näy muita poimijoita.... Onko se vaan niin, vaiko vain meilläpäin, ettei suomalaiset mene enää mettiin.... mur sillekin!! No - olenhan laiska ittekkin... töihin karkaan, kun toinen....
Ihan tuota samaa ihmettelin kyllä itsekin kun mustikkamaasto oli ihan koskematon ja mustikoita sinisenään että miksei....no minun onni tietysti kun ei tarvitse marjoista kisailla.
VastaaPoistaJos/kun Kari lähtee kanssani mustikkaan niin silloin alkaa tapahtua ja ämpäriin alkaa ilmaantua marjaa ihan eri tahtiin kuin minulla. Jospa se onkin miesten laji :-)).
Sienimetsässä taas minun kopassa on paljon muutakin metsää mukana kun taas Kari koppa on kuin valmiiksi perattu. Yksilöitä ollaan siinäkin hommassa!!!
Pari kilsaa, niin vedän saappaat jalkaan..
VastaaPoistaVanhemmat ihmiset kertovat usein lapsuuden mustkkareissuista, jotka oli pakollisia. Annettiin pyykkikori joka piti täyttää ennen kotiin lähtöä.
Ennen mentiin tosiaan päiväksi metsään. Minä menen vain tunniksi tai jos oikein innostun niin tunti ja vartti :-).
PoistaViime viikolla näin ensimmäiset kypsät mustikat. Pitäisi mennä poimimaankin.
VastaaPoistaVähemmästäkin mustikkasadosta saa jo ainakin piirakkamarjat jos leipomisesta tykkää ja onhan ne mustikat tuoreena tosi hyviä sellaisenaankin. Ja niin paljon uutisoidaan niiden terveellisyyttä että uskottava sekin on :-).
Poista