lauantai 21. marraskuuta 2026

21.11.2026 

Kun näin uuden Yhteishyvän lehdessä kardemummapulla-ohjeen en päässyt siitä mitenkään yli. Niitä oli ihan pakko leipoa !

Ja kun on reippaasti voita ja sokeria niin tuskin voi epäonnistua. Vain sen verran poikkesin ohjeesta , että vehnäjauhoja lisäsin vain 6 desiä 7 sijaan eikä minulla ollut täytteen fariinisokeria ja sen taas korvasin ruskealla sokerilla. Mutta melkein ohjeen mukaan sentäs.
 

Huvitti vähän kun katsoin kardemummapaketin päivämäärää.Läheltä liippasi vanhenemispäivä .....



 

Kun Kari tuli retkeltänsä kotiin oli huusholli imuroitu ja oven avatessa vastaan lehahti paistuvan pullan tuoksu. Emäntäainesta 😇😍. 

Sen verran hyviä , ettei taida paljon "vierasvaraksi" jäädä.
 

8 kommenttia:

  1. Oi mitä pullia! <43 Näyttävät kovin samanlaisilta, mitä anoppini teki. Sanoi niitä korvapuusteiksi, vaikka mielestäni ovat joko kierrepullia tai kanelipullia, kun korvathan näistä puuttuvat kokonaan. ;) Mutta extrahyviä kyllä, aina! <3

    Tuosta päivämäärästä tuli mieleen mieheni sanonta, kun käyttää näitä vähän (joskus puoli vuottakin yli) vanhaksi menneitä: "ei se "tuote" tiedä, mikä on just se keskiyö, milloin sen kuuluis hapantua"... Kunhan tuoksuu ja maistuu oikealta, niin käyttöön menee. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mausteissa tulee ehkä enemmänkin katsottua vanhenemista vuositasolla :-) enkä muissakaan ole niin nökönuuka.
      Minun Äitini oli ahkera pullan leipoja ja lapsuudessa leivottiin joka viikonloppu perjantaisin litran pullataikina. Siitä tehtiin sitten mitä milloin....korvapuusteja, pikkupullia, jokunen pitkokin tai peltipiirakka. Pullaa riittii koko viikoksi :-).
      Nykyään minun tulee leivottua ehkä useimmin jotain muuta kuin pullaa , mutta tuo kyseinen ohje oli kyllä vertaansa vailla ja tavallaan sopivan pieni satsi ettei tarvitse mitään pakastimeen tunkea. Pistän luottoreseptikansioon.

      Poista
  2. Pullan tuoksua ei voita mikään. Mun tulee leivottua erittäin harvoin pullaa. Itselle täytyy leipoa gluteenittomana, ja vaikka olen sen aika hyvin oppinut, ei rakennne ihan samanlainen ole, kun se sitko puuttuu. Ja vehnäjauhoista leivottuna ne sitten tahtoo jäädä pyörimään mun pakkaseen.
    Nuo sun pullat näyttää herkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan mukava leipoa vaihteeksi pullaa. Tuli kodikas olo ja lopputuloskin varsin onnistunut. Nykyään aika harvoin tulee tartuttua mihinkään uusiin ohjeisiin ja sekin oli virkistävää kun sai vääntää vähän eri lailla kuin tavallisesti.
      Minä olen tappuroinut tosi paljon gluteenittomien leivonnaisten kanssa kun niitä aina joku kysyi silloin pitopalveluvuosina. Jauhot ja tekniikatkin ovat varmastikin kehittyneet niistä ajoista :-).

      Poista
    2. On kehittynyt, jauhojakin saa jo monenlaisia. Hiivaleivonta on se hankala, muut kyllä onnistuu niin ettei eroa huomaa. Psyllium on se aines, jolla saa vähän sitkon tapaista taikinaan, sitä ei tainnut vielä sun pitopalveluvuosina ollakaan. Sämpylät ja leivät leivonkin itse useinmiten, ja ne tuntuu kelpaavan muillekin. Pitäiskö alkaa myydä omalla reseptillä leivottuja kaurasämpylöitä?

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Voin kuvitella tuoksun :o)
    Aah kun voisikin syödä vastaleivottua pullaa aina kun mieli tekee. Ei voi näillä geeneillä.
    Samalta näyttää sinun pullat kuin ohjeessa, oli varmasti hyvää!

    VastaaPoista
  4. Tosiaan hyvältä maistui eikä ne geenit täälläkään pullaa määräänsä enempää kestä :-). Mutta pulla päivässä pitää naisen hyvässä kunnossa ??:-))).

    VastaaPoista