24.04.2026
Kun Touhussa ollaan paljon ulkona ja puuhataan kaikkea niin ruokaenergiaa tarvitaan ja ruoka myös aina maistuu täällä niin hyvälle. Silloinkin kun asuin ja elin yksin niin kokkailin aina itselleni ihan "oikeaa" ruokaa. Siksi kai, että tykkään kokkailla ja myös siksi että kaipaan joka päivä lämpimän aterian. Niin siis myös Touhulassakin.
Stansta jo aiemmin kyselikin poikkeaako ruokapolitiikka mitenkään Touhulan ja kaupunkikodin välillä. No ainakin aika yksinkertaisia ruokia täällä yleensä valmistan. Eilen leivinuunissa oli pakasteseitä sipulin ja tomaatin kera ja se hautui siellä hissukseen sillä aikaa kun olin ulkona. Seurakseen se sai valmista aurinkosalaattia ja raejuustoa. Saunan jälkeen söin siitä loput ja kauraisia karjanpiirakoita 😋vielä perään.
Kesällä ruoka valmistuu pääosin ulkona mutta nyt kun lämmitän joka tapauksessa leivinuunia ja keittiön puuhellaa niin siinä samalla se ruokakin valmistuu.Mikroa ei ole eikä luultavasti koskaan tulekaan; niin kiire ei täällä koskaan saa olla ettei ruokaa ehtisi lämmittää.
Käyn ruokakaupassa tänne tullessa ja niillä sitten pärjään sen ajan kun täällä yhteen syssyyn oleilen. Menen kotiin sitten kun ruoka loppuu....toteaa Kari.
Jos ruoka on yksinkertaista ja helppoa niin siitä pidän huolen, että täällä syön aina vain minulle mieleisistä astioista.
 |
Voisihan sitä edes ne päiväkahvit juoda ihan "oikeasta" Eeva-tädiltä perityistä kahvikupeista.
Keittokirjaa harvemmin käytän , mutta sellainenkin on. Äidiltä peritty.
Vähän on rapatessa roiskunut😂.
Mutta makaronivellin ohjetta siitä ei löydy (Hannin onneksi ja Pöllön ja minun harmiksi 😉).
Mä olen miettinyt, että mitenköhän mun kokkausinto voisikaan kasvaa, JOS meillä olisi se puuhella? Hmm. Kun muistin syövereissä on se, miten olen seurannut mummuni kokkailuja omalla puuhellallaan (minkä lähelle me lastenlapset emme saaneet mennä). Siinä siis syntyi käytännössä ihan kaikki, ympäri vuoden, kesäkuumallakin. Jotenkin hän osasi käyttää liettä ja uunia niin, ettei se lämmittänyt koko torppaa. Lämpeni siis nopeasti ja viilentyi yhtä nopeasti. Mutta kaikki kahvit, teevedet, tiskivedet (kun vesi tuli kannettuna), aamu- ja iltapuurot, lounaat ja päivälliset... Kaikki puuhellalla. Omaan silmään isoin vaiva näytti olevan se puitten kantaminen (metsästä vajapihaan, klapeiksi hakkaaminen, klapit vajaan, klapit vajasta sisälle...). Tietysti oli aikojen saatossa tottunut tuohon puuhellaansa, kun sen oli siihen saanut aikanaan omien toiveittensa mukaisena, ja valmistumisesta saakka samaa käyttänyt.
VastaaPoistaJuu, taas menin muistojen tielle, hah! Mutta siis minä INHOAN yleensä ruoanlaittoa, niin siksi mietin, millä sitä voisi (ehkä) käynnistää...
Nuo sun ihanat astiat kyllä myös ovat houkuttelevia. Tuollaisia sinivalkoisia kuviolautasia mummullakin oli monenlaisia. Ihan arkikäytössä. Eivät siis olleet samaa sarjaa, mutta saman tyyppisiä kyllä. Ja pysyivät kauniina, kun käsin tiskit pestiin. Muistan, kun ystäväni kehui joskus löytäneensä vastaavan astiaston kirpparilta, MUTTA pilasi sen astianpesukoneessa. :( Ensin haaleni värit ja olisko jo kolmannella kerralla, kun alkoivat murtumaan. Eivät ole tehty konetta varten. Omat kädet vain eivät käsitiskaamista kestä, ei vedessä lillumista, eikä hanskoissa "lillumista" (hikoilen)...
Meilläkin on yksi vanhempi, vaikkei ihan NOIN vanha, keittokirja, mitä paljon käytän, jos itse kokkailen. Siinä on outoja ainesosiakin, mitä ei enää oikein ole olemassakaan, ja lämpötilat ilmaistu usein tyyliin: "keskilämmöllä", kun on juurikin lähinnä puuhellaa ajatellen ohjeet tehty. Ja siinäkin on sivuilla yhtä ja toista "roisketta", samaten kuin kannet eivät enää tahdo kunnolla pysyä kiinni. Tarkoittaa vain, että hyvä on, kun on ollut käyttöä! <3
Kiitos maininnasta ja vastauksestasi! ♥
VastaaPoistaNähtyäni tuon sini-valkoisen lautasen, kävin hakemassa makuuhuoneesta (jep) yhden lautasen, jonka taisin napata joskus taloyhtiön roskiksesta. Reunasta on pala pois, mutta meinasin laittaa kukkapurkin alle? Ehkä palautan takaisin roskiin... (Laitan kuvan)
Kissamuki on ihana, vaikka en kissaihminen olekaan. Jotenkin simppeli. Itseltäkin löytyy vielä ns. oikeita kahvikuppeja (ainakin mummon peruja), mutta ne ovat kaapissa, jonne en tällä hetkellä pääse. Siellä on myös keittokirja, jonka sain äidiltä 80-luvun lopussa. Mikä tuo alimmaisella hyllyllä oikeassa laidassa oleva astia on?
Kas kummaa, Sinun Eeva-tädillä on ollut Raija-kupit 😂?! Ne ovat kauniit, ja siellä kupin sisällä on myös iso kaunis kuvio, eikö olekin. Kahvi maistuu hyvälle ainoastaan oikeista kahvikupeista, en koskaan juo mukista, eipä meillä taida yhtään mukia ollakaan. Nuo vanhat keittokirjat ovat niin mainioita mm. erilaisine mittoineen; ruokalusikallinen, kahvikupillinen.
VastaaPoistaTuo keittokirja toi muistoja mieleen, sama oli meilläkin kotona.
VastaaPoistaJuuri eilen lähikaupassa mietin, mitä tuoretta ruokaa ostaisi ja tekisi, kun valikoima on niin pieni. Hyllyt pullollaan eineksiä ja makkaroita. Ei jaksa aina lähteä 5 km päähän isompaan kauppaan.