sunnuntai 19. huhtikuuta 2026

 19.04.2026

Artun kanssa pihalla "tönöttäminen" on välillä vähän pitkästyttävää ja siksi on aikaa kuvata kaikkea.Vaikka ihan vain pihan  puita. Vanhoja korkeita mäntyjä kirkasta sinistä taivasta vasten .....

 Mänty ja kuusi kilpailee korkeudesta....

Kaksi vanhaa puuta.....🎶🎵🎶
 

Mutta joka  kuusen kurkottaa se katajaan kapsahtaa (onko vähän outo sanonta 😊).....

                                        

Ja jokunen  mänty on pitänyt jo kaataa..oikein oiva ötökkäpalatsi ?.....

Mutta on meillä on onneksi vielä sitä halattavaa ja haisteltavaa....


 
Tykätään kovasti kaikista puista kumpikin💚💚.

10 kommenttia:

  1. Aurinkoista sunnuntaita!
    (Ei paljoa aurinko kiinnostele, kun pitää olla laittamassa tippoja tunnin välein... Okei, en valita, jos lääke puree jossain vaiheessa! Toistaiseksi kirvelee.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei kyllä sinun kannata turhaan auringon paisteessa oleskella kun silmä ei taatusti tykkää kirkkaasta valosta.Eikä niiden tippojen välillä kovin kauas ehtisikään :-). Tsemppiä !!!

      Poista
  2. Tämä sää ja hieno viikonloppu menee itseltä kyllä nyt ohi, mutta kyllä ne PUUT on tärkeitä! Itsellä aikanaan oma tontti ollut peltona, joten siinä ei kasvanut kuin kaksi koivua talousrakennuksen nurkassa, mistä ne piti kaataa (surku - kauniit puut!), koska niiden juuret oli menneet talousrakennuksen perustaan ja repivät sitä rikki vahvoilla juurillaan, JA takapihalla kaksi ties kuinka vanhaa omenapuuta, mitkä eivät enää tehneet satoa, ja nekin olivat liian lähellä taloa, joten nekin piti pistää pois. Terassi tuli siihen niiden tilalle.

    Varjoa ja elävyyttä pitäisi tontille saada, mutta kamalan huonosti tässä näyttää mikään puu kasvavan. Tammi kaikkein parhaiten. Vaahteraa, pihlajaa, terijoen salavaa, hevoskastanjaa, koivua... Nyt YKSI hevoskastanja, niistä kuudesta mitä ollaan istutettu, kasvaa keittiön ikkunasta näkyvyyttä aikanaan syövässä paikassa (mikä ei sinänsä haittaa, koska sillä puolen on metsikkö joka tapauksessa), ja mies suojaa sitä käytännössä ympäri vuoden, jottei jänöpupuset pääse herkuttelemaan sen rungolla - heh.

    Tontin metsän osuudessa kasvaa kyllä mäntyä ja kuustakin, mutta ei ne piha-alueeseen oikein auta...

    Puut on hyviä varjostajia, mutta myös vähän katkoo tuulelta sen isoimman särmän pois. Sen lisäksi, että ovat kauniita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puita on tosiaan kiva katsella välillä "sillä silmällä" ja huomata niiden kauneus ja kiehtovuus.
      Niin monesti totean sen, että se kasvaa mikä kasvaa ja luonto on lopun perin aika tarkka mitä ja minne se haluaa.
      Olen nyt aamusta lähdössä Touhulaan ja siellä jos missä on tosi vanhoja puita paljon. Minulle ystäviä suorastaan :-).

      Poista
  3. Puut ovat niin kauniita; niitä kannattaakin kuvata.

    VastaaPoista
  4. Niin ja hassua miten kuvakulmasta riippuen puut näyttävät joko jylhiltä ja korkeilta tai sitten toisesta suunnasta kuvattuna ihan vain "peruspuilta". Tönöttämisestä on hyötyä monella tapaa :-).

    VastaaPoista
  5. Oih - Arttukin kuuluu puunhalaajiin - ollaan siis sukulaissieluja... MInä oikeasti ammennan voimaa kaarnasta, koivun valoa ja kirkautta tuovasta valkoisesta rungosta ja ennustaen joskus sen tummista juovista/täplistä kuin toiset teelehdistä.
    Olen aina rakastanut puita... varttunut niiden keskellä ja kuvitellut niitä jopa ystävikseni - ovat muuten todella hyviä kuuntelijoita. Baobabit jopa oikeasti toimivat "Kaarnamuorin" tavoin - se ei ole tarua, vaan totta ihan omallakin kohdalla. Kiitos näistä voimaannuttavista kuvista!

    VastaaPoista
  6. Minun "omin" puu on mänty. Se on myös sellainen lapsuuden puu kun meidän mökillä kasvoi kalliolla paljon mäntyjä. Mutta ei ole muitakaan puita "moittiminen" :-).
    Nyt kun olen täällä Touhulassa niin täällä kasvaa niin korkeita haapoja että voi ihme sentään. Niiden loputon lehtien suhina kuuluu minun kesäpäivään. Paljon myös roskaavat mutta se ei haittaa. Annetaan kaikkien kukkien eikun puiden kukkia :-).

    VastaaPoista
  7. Minun puuni on pihlaja. Lapsuuskodissani minulla ei ollut leikkikavereita - ei ollut naapureita - ainoastaan mielikuvituskaverit. Kotileikkini oli suuren pihlajan alla.
    (Kaverit oli mummolassa, jossa olin arkisin)
    Täällä Pöllönkulmalla on kaksi isoa pihlajaa.
    Vasta tänne muutettuamme luin pihlajasta muutakin kuin sen mitä koulussa opetettiin:

    "Pihlajaa pidettiin ennen pyhänä puuna, joka suojasi ja vartioi. Sen kaatamisen uskottiin tuottavan huonoa onnea. Pihlajan uskottiin suojaavaan taloa salamaniskuilta, olihan pihlaja ukkosenjumalan puolison Raunin pyhä puu. Paimenen pihlajainen sauva suojasi karjaa susilta ja muilta vaaroilta."

    VastaaPoista
  8. Pihlajasta tulee minulle ensimmäiseksi mieleen pihlajanmarjat ja toisaalta myös sen kauniit lehdet. Tuota en tiennyt että pihlajaa pidetään pyhänä puuna.
    Sillä on kaiketi paljon on merkitystä mitä puita on tottunut lapsena näkemään ja niiden kautta myös kokemaan ? Kotileikki pihlajan alla kuulostaa jotenkin niin herttaiselta !

    VastaaPoista