24.08.2025
Päätin piipahtaa talon takana mustikalla. Piirakkamarjat ajattelin kerätä pikaisesti. Sitten tuli vastaan orakkaita ja tatteja ja ykskaks tajusin että olen aika kaukana lähtöpisteestä. Ja kun tajusin etten ottanut puhelinta mukaan niin iski paniikki. Lähdin ponnekkaasti siihen suuntaan minkä ajattelin olevan oikea suunta takaisinpäin, mutta hetken päästä tajusin, että olen jossain ihan muualla kuin otaksuin. Metsän puut näyttävät kaikki niin samanlaisilta 😁
Aurinkoa pidin suuntamerkkinä ja sain rämmittyä lopulta tutulle tielle. Mutta se on vain taas kerran todettava, että metsän puut ja muukin maasto toistaa niin itseään ja näyttää niin samalta ja tutulta vaikkei niin olisikaan. Ja kun katse on pääosin maassa ja huomio kiinnittyy vain metsän antimiin.
No mustikkapiirakkamarjat sentään tuli kerättyä ja saimmepahan sienisoosiakin.
Huh, pelottavaa. Onneksi sentään päättyi onnellisesti ja saalistakin sait.
VastaaPoistaAjattelin, että käväisenpä vain :-).
PoistaJa voisihan sitä mennä vaikka jalka poikki tai jotain muuta sattua. Tyhmä olin , mutta jos sitä nyt tästä ottaisi opikseen.....
Onneksi pysyit rauhallisena ja toimintakykyisenä, ja löysit aurinko-ratkaisun! Varmasti sitten mustikkapiirakka maistui.
VastaaPoistaKuulemma eksynyt alkaa helposti kiertää ympyrää. Muistin myös partiosta sen että puiden oksista tunnistaa missä on etelä/pohjoinen jos aurinkoa ei ole.
PoistaErityisen maukas piirakka :-).
Kyllä, metsän puut ovat samannäköisiä, olen kokenut tuon saman tunteen, kun ei yhtään tiedä missä on ja mihin suuntaan pitäisi mennä. Olin täysin kauhuissani ja poukkoilin joka suuntaan, aurinko pelasti minutkin. Se kauhuntunne ei ikinä unohdu.
VastaaPoistaT. Serkkusi vaimo
Huomenta sukulaistätini :-)
VastaaPoistaEksymisen paniikki on tosiaan sellainen ettei sitä voi unohtaa.Ja siksi kai järkytyin nyt niin totaalisesti kun tajusin että tässä sitä nyt taas ollaan.Paikassa jota en tunnista ja jonka luulin tunnistavani. Deja-vu :-).
Joskus olen pienimuotoisesti yksynyt ulkomailla ja sekin on epämielyttävää mutta ihmisten ilmoilla voi sentään aina kysellä tietä. Metsässä ei niinkään :-).
Ihmeellisesti sitä vaan sekoaa suunnassa. Meidänkin mökkimetsä muuttui ihan oudoksi metsänpläntiksi, kun sieltä oli kaadettu puita. Vasta nyt, muutaman vuoden jälkeen,olen taas kartalla.
VastaaPoistaKiukuttelin itsekseni siellä metsässä, että miten ihminen VOI olla niin tyhmä :-). Se että maisema muuttuu on myös tullut joskus vastaan ulkomailla kun olen lähtenyt valoisalla jonnekin ja sitten kun pimeys tulee aika nopeasti niin kaikki näyttääkin ihan erilaiselta.Valppaana saa olla.
VastaaPoista