13.03.2025
Hiirikammoni on ihan vertaansa vailla. Se on suoranaista KAUHUA 😱.
Lähdin tiistai-iltana ajelemaan huilutunnille ja matkustajan puolelta auton etuosasta alkoi kuulua rapinaa. Kuuntelen yleensä ajellessa musiikkia , mutta nyt musiikki seis ja korvat hörölleen. Rapina vain jatkui...... välillä voimistuen ja välillä hiljentyen.
Ainut ajatus joka pyöri päässä, että olipa autossa hiiri tai rotta tai mikä lie jyrsijä niin pitää hallita hermot ja välttää totaalista paniikkia ....tai ainakin ojaan ajoa. Perille kun pääsin niin kurkin konepellin alle ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin . Ei mitään näkynyt...tietenkään. Opettaja tajusi paniikkini ja ehdotti kevennykseksi , että otetaan huilut esiin ulkona ja houkutellaan tyyppi autosta ulos Pillipiiparin tyyliin 😂😂😂😂.
Aamulla kun lähdin uimahallille niin "tyyppi" oli poistunut tai ainakin rapina oli loppu. Tai sitten se on vain iltavirkku ja aamun torkku 😃.
Huh, aika kammottava tilanne. Varsinkin jos ajaisi vaikka moottoritietä ja yhtäkkiä hiiri ilmestyisi kojelaudalle juoksemaan!
VastaaPoistaOnneksi sentään kuulin tuota varoittavaa rapinaa sillä jos hiiri olisi yllättäen ilmestynyt jostain niin sydänkohtaus olisi ollut taattu. Nyt yritin pitää pään kylmänä ja katseen tiessä.Pääosin :-).
PoistaVoi käääk, pysyisiköhän auto tuossa tilanteessa tiellä omalla kohdallani, vahva epäilys että ei vaikka kuinka koettaisi hillitä itseään.
VastaaPoista"Pakosuunnitelma" oli jo mietittynä :-) eli auto tien sivuun ja soitto Karille.
PoistaOlisin varmasti pysäyttänyt auton!
VastaaPoista(Epäolennaisuuksiin tarttuja mainitsee, että päiväyksessäsi on helmikuu...)
Luin viisi viimeisintä postausta ja taidan kommentoida jokaiseen erikseen... Hyvää loppuviikkoa!
Kiitos tuosta huomautuksesta. Onneksi EI enää ole helmikuu ! Korjaanpa asian :-).
PoistaMinä tykkään olla joka paikassa ajoissa paikalla ja siksi kai vain painoin kaasua ja toivoin , että perillä olisi sitten aikaa tutkia tilanne ja tiesin myös sen ettei se hiiri pysähtyessä ilmaannu näkyviin. Joskaan ei se nyt ainakaan itsekseen kyydistä hyppää pois :-))).
Et ole ainoa, rottia inhoan vielä enemmän, mutta hiiret on lähes yhtä kamalia. Yäk!
VastaaPoistaEnnen kuin me vaihdettiin hlöauto tuohon pakettiautoon niin yhtenä talvena hiiri (en tiedä oliko niitä yksi vai useampi) kävi lämmittelemässä meidän auton konepellin alla.
Ei olisi huomattu sitä, mutta kun hansikaslokerossa oli nenäliinapaketti ja kurkkupastilleja. Ajattelin ottaa kurkkupastilleja ja mitä näinkään: nenäliinapaketti ihan silppuna siellä hansikaslokerossa 🫣 Kurkkupastillirasian nurkkaa oli myös nakerrettu, arvaat varmaan, ettei syöty niitä.
Käytiin ostamassa kaksi hiirenloukkua ja viritettiin ne istuinten alle, mutta ei niihin koskaan ketään mennyt. Onneksi kukaan ei pureskellut mitään letkuja poikki, se olisi voinut olla vaarallista meille. Ja onneksi tuli kevät ja kesä - vuokralainen hävisi!
Totta tosiaan. Hiiret voisi tehdä aika pahaakin tuhoa autossa; en tullut edes ajatelleeksi.
VastaaPoistaEilen ajelutin Karia autossani eikä rapinaa kuulunut yhtään !!!
Karia tosin muutenkin vähän huvittaa tuo hiiripaniikkini ja hän on yrittänyt selittää sitä tosiasiaa, että hiiri on vallan pieni ihmiseen verrattuna eikä se nyt "hyökkää" kimppuun vaan mieluummin pakenee....ei auta järkipuhe ei :-).
Kesää siis odotellessa.....
Onhan se hiiri pieni, joo-o, ja menee karkuun, mikä on todistettu, mutta silti.
VastaaPoistaOlin ystäväni kanssa muutama vuosi sitten siivoamassa mökillä yhden murtoreissun jälkiä grrr..) ja kun vaan kasattiin tavaraa jätesäkkeihin, yhtäkkiä siitä säkkien yli hyppäsi hiiri. Ystävää nauratti kun kiljuin kuin olisi päätä leikattu. Totesin, että tää homma oli tässä, nyt lähdetään...
VAIKKA sitä aiemmin olin tyhjentänyt roskiksen, jonne oli yksi hiiriparka jäänyt jumiin ja kuollut. Sellainen muovinen keinukantinen roskis, jota en ollut älynnyt kääntää ylösalaisin. Utelias hiiri oli mennyt katsomaan mikä se on ja pudonnut sinne. Tyhjä muovinen roskis, ei päässyt pois. Nääntyi nälkään, kyllä sitä vähän sääliksi kävi, sittenkin.
Nyt iskit naulan kantaan :-). Kun ne hiiret on ihan eläviä olentoja eikä niille mitään pahaa halua. Kunhan pysyvät pois näköpiiristä.Minä kun tapa mielelläni kärpästäkään niin se hiirien tappaminen on NIIN ällöttävää puuhaa.
VastaaPoistaArttu oli ennen tosi taitava hiirikissa ja roikotti se joskus isoa vesimyyrääkin suussaan. Se toi usein näytille saalistaan ja kerran Koskelossa oli aamulla sängyssä hiiren pää :-)))) ja useamman kerran astuin hiiren sappirakon ? päälle kun sen se jättää syömättä ja nähtäväksi rappusille. Ristiriitaisia tunteita herätti se kun näki hiirikissa tappeluita.
Nyt Arttu on jo eläkkeellä siitä hommasta :-).
Työkaveri oli nähnyt yhden asiakkaan roskiskaapissa ison hiiren pään (luuli ensin rotaksi, mutta yksi tunnisti papanat hiiren jätöksiksi) kurkistelevan lattian aukosta. Kyllä on taas painetta riittänyt, kun jokainen vuorollaan menee käynnille ja pelkää hiiren jostain luikahtavan ;D Näitä tulee silloin tällöin aina ilmi, kun omakotitaloasukkaita riittää.
VastaaPoistaTuosta kehkeytyy helposti sellainen urbaani leganda ja hiiri kasvaa kertomuksen edetessä vähintään kissan kokoiseksi :-).
VastaaPoistaToivotaan, että hiiri pysyttelee piilossa nyt ainakin käyntien aikana !
Hih - Ukkokulta "keräilee" hiiriä, viimeiset hetket hiirulaiset tosin viettävät makoisasti.... maapähkinävoissa nautiskellen, jos ennättävät....
VastaaPoistaNo onneksi loppu on sentään suloisen makea !
VastaaPoista