19.3.2021

En ilmeiseti koskaan totu siihen , että työssä sairaalassa törmää väkisinkin surullisiin ja  jotenkin niin epäoikeudenmukaiseltakin tuntuviin kohtaloihin.Ne kulkevat ajatuksissa kauan aikaa. Miksi juuri HÄN joutuu kohtamaan kerrasta toiseen kauheita asioita kun taas toinen hipsii läpi elämän suhteellisen helpolla.Ja jos sairaudet ja ongelmat seuraavat tosiaan miten kukaan jaksaa sellaisessa suossa tarpoa ?

Surullisen työpäivän jälkeen osaa ilman muuta arvostaa omaa ja läheistenkin elämää paremmin.Ainakin hetkellisesti.Elämä kun on niin arvoituksellista.

 Kuvassa öljyvärimaalaus  "elämänlanka koiranputkella"