tiistai 8. heinäkuuta 2025

 08.07.2025

Kyllä monen lomalaisen hymy alkaa hyytyä jos aurinkoa kaipaa. Joka päivä sataa enemmän tai vähemmän ja sanalla sanoen on koleaa. Jos on tarkoitus pitää vaikka pihajuhlia niin saa olla onnellinen , että edes sen hetken olisi satamatta.

Toisin oli ennen ? Lapsuudesta muistaa vain ne aurinkoiset kesäpäivät ?🌞.

Tässä istutaan Siskon kanssa (auringon lämmittämällä ) kivellä mökillä. Ja vaikka aurinko paistoi niin se ei ollut polttavaa vaan vain  ihanaa. Aika kultaa muistot 💖.

8 kommenttia:

  1. Aurinko olikin lempeä ja terveellisempi ennenvanhaan, kun ei ollut otsonikatoa. Näin luulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä. Ja lapsena sitä kirmattiin koko kesä ulkona ilman mitään suojavoiteita. Aurinkoa saanut lapsi katsottiin terveemmäksi kuin se "kalkkilaivan kapteeni".

      Poista
  2. Kiva kuva kesäisistä pitkäsääritytöistä! Täällä satelee VIHDOINKIN! Siltä minusta tuntuu, kun olen muka odottanut "lupaa" viettää päivää sisällä. Sain eilen uurastettua pienet sukat valmiiksi - olivat jämälangoista, niin vaativat enemmän hommaa. Nyt saa valita seuraavat langat!
    P. Pouta taisi juuri ennustaa ensi viikolle helteitä... Kivaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kuvassa ollaan tosiaan aika varsamaisia :-)).
      Sadelupa :-))).Jos on ollut pitkä hellejakso niin sitä tosiaankin odottaa että voi kumpa sataisi että "saa" olla sisällä. Mitä kaikkia kummia sääntöjä sitä ihminen itselleen asettakaan :-).
      Kivaa keskiviikkoa !

      Poista
  3. Täällä on kyllä sadetta piisannut. Kaipa niitä sadepäiviä oli lapsuuden kesinäkin, mutta tosiaan ne muistaa auringonpaisteisina. Ja uimaan mentiin, satoi tai paistoi :) Vanhat kuvat on ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan sateisina ainoastaan partioleirit :-). Siellä satoi kai lähes aina ?
      Se on niin mukavaa miten joistakin valokuvista voi aistia ja muistaa juuri sen kyseisen tunnelman ja hetken. Vanhempien mökki oli kalliolla meren äärellä ja lämmin kallio on se muistoja tuova juttu minulle. Kun kävin kuumakivihieronnassa niin jalkojen pohjassa olevat kivet toivat kyyneleet silmiin ja mökkimuistot pyrkivät elävästi mieleen.....

      Poista
  4. Muistan lapsuudesta myös tosi kovia ukkosia. Pilvet seilasivat edes takaisin meidän asuinalueen päällä. Tänä aamuna herättiin mökillä aika armottomiin jyrähdyksiin, vaikka ukkonen ei ollut edes ihan kohdalla.

    VastaaPoista
  5. Niinpä. Meillä sanottiin aina mökillä, että jos ukkonen tulee meren yli niin sitten on tosi kyseessä ja kun mökki oli kallion päällä niin kyllä kallio tosiaan kumisi ...pelottavastikin.
    Äiti kun oli sota-ajan evakko niin pelkäsi kaikkea pauketta ja koko laumansa vaikka keskellä yötä autoon istumaan. Siellä piti kököttää niin kauan kuin vähänkin ukkonen paukkui :-).

    VastaaPoista