10.09.2026
Olen harmitellut kesän aikana monen monta kertaa sitä etten ole saanut harjoiteltua huilun soittoa riittävästi. Aikaa siihen kyllä olisi ollut. Olen soitttaa luritellut aina välillä , mutta ihan uuden opettelu on ollut tosi takkuista....ilman opettajaa.
Nyt kun taas opettaja kannustaa, opettaa, painostaa kertaamaan samoja asioita ja ymmärtää mistä se kenkä välillä puristaa niin sain taas uudelleen juonesta kiinni. Pitää vain yksinkertaisesti jaksaa TOISTAA. Hinkata ja hankata samaa hankalaa kohtaa niin kauan , että se menee luontevasti.
Siinäpä sitä on oppimista tällaiselle hätähousulle..... kun heti pitäisi osata 😁
Mutta lohdullista on myös se, että välillä edistymistä tapahtuu vähän niinkuin itsekseen eli aivot työstävät asioita jollakin tasolla koko ajan eli kesätauko (= laiskuus) saattoikin olla myös ihan hyväksi ?
Muistan niin hyvin sen ajan, kun opettelin ompelemista. Ensin kyllästyin mm. sisä(piilo-)taskuihin, koska ajatusvirheen takia kulutin enempi kangasta kuin olisi ollut käytettävänäkään ja lopulta jouduin jättämään koko taskut pois. Mutta joka kerta vastaan tullessa yritin, ja yritin - ja lopulta kun se onnistui, niin hämmästyin, miten helppo se olikaan. Siitä lähtien lasten vaatteista LÖYTYI taskut. ;) Omat aivot menevät vaikeiksi kuvittelemistani asioista vaikeampia kuin ne oikeasti ovatkaan. Pieni tauko voi joskus tehdä terää! <3
VastaaPoistaVoi, kun voisi kuunnella soittoasi! =)
Oppiminen menee justiinsa noin eli ykskaks tajuaa että näinhän se menee ja sitten se onkin jo ihan selvä juttu. On tosin aika monta asiaa mitä en ole jaksanut kunnolla opetella :-).
PoistaEilen viimeksi tappelin tuon meidän ompelukoneen kanssa. Olisi pitänyt vain pari saumaa ommella ja suttua tuli. GRRRR !!!! Kone lentää kohta.....
Ei se soiton harjoittelu mitään niin mukavaa kuunneltavaa ole :-) mutta sitten kun soitellaan opettajan kanssa kaksin tai hän säestää niin se jopa kuulostaa ihan musiikilta :-).
Soittaminen ja laulaminen ovat ihanat lahjat! Kateellinen olen kun en erota torven törähdystä rummun pärinästä, lähes.
VastaaPoistaEi se mitään jos ei eri soittomia erota toisistaan. Tärkeintä onkin niiden yhteistulos !
PoistaMinäkään en osaa laulaa enää yhtään vaikka nuorena tyttönä lauleskelin paljonkin. Se taito on ruostunut tykkänään. Mutta hoilottelen kyllä välillä ihan tosissani ja lujaa iskelmiä kuunnellessa :-).
Hyviä oivalluksia oppimisesta! Kyllä kai aivot raksuttaa lepoajassakin.
VastaaPoistaSitä keksii kaikkia tekosyitä kun ei viitsi opiskella niinkuin haluaisi :-). Mutta tosiaan kyllä oppimista tapahtuu lepotilassakin ja ainakin itse huomaan, että luovuus lisääntyy kun on riittävästi sitä rentoa luppoaikaa.
PoistaMinusta taas on tuntunut, että koskaan ei ole sopiva aika harjoitella ja sitten kun olisi, niin ei tule mieleen.
VastaaPoistaMinulla on kaupungissa ollessa tietty hetki päivässä (päiväkahvin jälkeen) että....menenkö harjoittelemaan alakertaan. Ja jos en heti mene niin se selkeästi kaihertaa mieltä niin kauan että saan itseni liikkeelle :-). Puolipakko !
PoistaTouhulassa ei kesäisin tuota rytmitystä ole :-).
Meinasin, että luen kaikki välistä jääneet kerralla ja kommentoin vasta sitten, MUTTA. Tiesitkö, että noissa "pianokuvissa" nuotit ovat piirretty OIKEIN Beethovenin tuotannosta? Minä en ennen dokumentin katsomista. Mielenkiintoista!? Minusta ainakin.
VastaaPoistaTarkka likka olit !
VastaaPoistaEi olisi tullut kyllä tuo pieneen mieleenikään :-). Hauska juttu !