12.07.2026
Fake = Unelmien mies on Yle Areenan sarja jossa mies huijaa naista minkä ehtii ja nainen on niin ihastunut että katsoo asioita sinisilmäisesti vaaleanpunaisten lasien läpi.Haluaa uskoa aina vain parasta.
Sarjaa katsoessa käy monesti mielessä, että etkös jo huomaa....voiko sitä olla niin totaalisen ihastunut ?
Nettideittailuni alkuaikoina tutustuin ruotsalaiseen mieheen joka kirjoitti heti alkuun ihanan pitkiä, mukaansa tempaavia , romattisia ja hauskoja meilejä. Mannaa sielulleni vaikean eron jälkeen. Sittemmin kun vaihdettiin jo puhelinnumeroitakin (josta siis selvisi osoitteeeni ) niin kukkalähetti toi kauniita kukkakimppuja ovelleni. Aika vaikeaa olla ihastumatta !
Monen monta kertaa meni meidän tapaaminen pieleen syystä jos toisestakin. Mutta ratkaisevaa tässä kohtaa oli se kun hän kertoi jostain ongelmista verottajan kanssa ja siitä seuranneista rahaongelmista. Vihelsin äkkiä pelin poikki.Hälytyskello soi. Onneksi !
Kun katsoin tuota sarjaa tuli tämä kaikki niin elävästi mieleeni ja jotain niin samaa....
No netistä voi löytää kunnollisia kultakimpaleitakin 😍 joten ihan kaikki siellä ei ole silkkaa huijausta kuitenkaan. Ehkä kyseinen sarja toimii jollekin myös varoittavana esimerkkinä, että kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää ja jos jokin on liian hyvää ollakseen totta niin se todennäköisesti on myös sitä .
Katsoin myös tuon sarjan. Sinä Terhi olet rohkea ja viisas, ei voi muuta sanoa.
VastaaPoistaNo ihan nolostuin tuosta kommentistasi, mutta oli kyllä onni onnettomuudessa tuossa love storyssa :-).
PoistaNoita varoituksia huijareista on nyt tullut joka tuutista sen viimeiset 30 vuotta ainakin, että luulisi tosiaan JOSSAIN kohtaa hälytyskellojen soivan. Varsinkin ihmisten kesken, jotka eivät edes ole oikeasti nähneet koskaan toisiaan, kun näitäkin on. Maailman toisella laidalla joku, joka tarvitsee rahaa, ja sinne sitä sitten syydetään. :O Mutta ne tunteet, ne tunteet...
VastaaPoistaPitääkin katsoa haulla, kun ei ole osunut omiin silmiin, vaikka areenaa kyllä katselen ja niitä suositeltuja/ uusia/ ym sarjoja sieltä katselen... ;)
Sellaisessa onnen kuplassa on niin ihanaa olla ettei siellä halua mitään varoitusmerkkejä kuunnella. Ulkopuoliset ehkä jotain huomaavat mutta mitään mitään negatiivista ei edes halua noteerata.
PoistaRaha on asia johon minusta kannattaa aina se raja vetää. Sydämen kolhuista vielä tokenee mutta jos siihen liitetään vielä rahan menetystä ja muutakin huijausta.
Erään ystäväni aviomies huijasi hänen nimensä paperiin josta seurasi valtaisa loputon velkakierre ystävälleni ja vaikka ero tulikin miehestä niin veloista hän ei päässyt eroon vuosikausiin. Törkeää.
Näitä avio-/avopuolisoita ja ystäviä ja muita sukulaisiakin on, kun tykkäävät vain ottaa eivätkä anna mitään vastineeksi koskaan. Huijareiksi heitäkin voisi kutsua(?). Itsellä yksi miehen sukulainen, joka aikanaan pakkas varastamaan jokaisesta kodista, missä vain kävi (alkoholi, huumeet kuviossa mukana), mutta kun kuulin tästä, niin tein kyllä selväksi, että mikä on raja siihen, että haluaako joskus meidän kynnyksen sisäänpäin ylittää. YKSI virhe tässä riittää, koska se ei HÄNELLE olisi enää se ensimmäinen, minkä vielä (ehkä) voisi katsoa sivu silmien. Koskaan ei meiltä vienyt mitään, kun tuli meille joskus selviämään muutamiksi päiviksi. Hyvin lapsirakas, ja lapsetkin hänestä pitivät, ihana ihminen muutoin luonteeltaan, mutta riippuvuus vie miestä. :( Pystyy olemaan juurikin jokusen päivän tiukkana, mutta sitten taas sortuu. Rasittavaa! Hänelle itselleenkin. Anoppini aikanaan hyssytteli, kun joku kertoi, mitä oli viety: "ei se nyt NIIN arvokas ollut", tai: "mitäs pidit niin paljon rahaa kukkarossas"... :O - että näin. Ja silti kaikki aina hänet päästivät sisään, mahdollistivat riippuvuuden jatkumisen. :( Mutta joo. Antennit pystyssä, ja TÄYSIN joustamattomat rajat, niitten kanssa ollaan eletty oma aikuiselämä omien vanhempienkin kanssa, mutta onneksi eri talouksissa. ;)
PoistaLiika hyysääminen ja huolehtiminen on myös monen naisen perusluonteenpiirre. Ymmärretään loputtomasti ja annetaan anteeksi ja sama peli jatkuu eli sitä toisten ihmisten loputonta hyväksikäyttöä. Auttaa pitää mutta siihenkin pitää laittaa selkeät rajat. Helpommin tosin sanottu kuin tehty.
PoistaTykkäsin tuosta sarjasta, mutta välillä kyllä ahdisti kovaa. Että miten voi olla niin sokea? Jotenkin olettaisin, että viimeistään silloin hälytyskellot alkaisi soida, jos/kun tulee puhetta rahasta..? Hih, en "uskalla" kommentoida lopusta enempää, jos Hanni eksyy tänne. Oletan hänellä olevan vielä viimenen jakso katsomatta?
VastaaPoistaPakko myöntää, että nettideittailusi yllätti! Jotenkin olen kai ajatellut, että olet ollut Karin kanssa "aina". Onneksi osasit irroittautua siitä ajoissa! Hyvä sinä!
Taisi olla Areenasta eräs huijaukseen liittyvä dokkari, jonka katsoin. Olikohan se joku "Äiti vai huijari" tms. Melkoisen säväyttävä!
Todella lämmintä sunnuntaita!
Oli se tuolla nimellä, mutta Areenan sijaan Netflixissä, pahoittelut virheellisestä infosta!
PoistaOlen ollut kai aika ehtiväistä sorttia :-)).
PoistaTuon ruotsalaismiehen tapaus sijoittuu 2000- luvun alkuvuosille ; tarkemmin kun muistelen niin silloinhan tapahtui se tapaninpäivän tsunami ja olin juuri samaan aikaan Egyptissä lomalla.Mutta ehdin nettideittailla muitakin ennen ja jälkeen.Kaikenlaisia tyyppejä :-))).Kariin se deittailu sitten loppui.Vältyin pahemmilta KARIkoilta !
Kiitos katseluvinkistä.
Maanantai ja pilviseltä näyttää, mutta kohti Touhulaa suunnistan.....
Huoh... kun väsyttää nämä kaikenlaiset huijarit, joista niin paljon uutisoidaan ja tehdään elokuvia. Tuntuu, että elokuvissa ja sarjoissa on nykyisin enimmäkseen vain elämän nurjaa puolta ja rikollisuutta. Alkaa olla jo liikaa.
VastaaPoistaNuorempana katsoin dekkarisarjoja ja katsoin myös Lover-sarjan joka esitettiin, oliko se talvella? Silti sielu kaipaa parempaa, kuten laulussa sanotaan. Ennen oli tv-sarja 'Oi ihana toukokuu', sellaisia katsoo mielellään.
En tiennytkään, että olet nettideittaillut. Jotkut löytävät sieltä kai elämänkumppanin, mutta olen lukenut useammista kommenteista, että suurin osa etsii siellä vain seikkailuja.
Olin itse nuorena kirjeenvaihdossa erään taiteilijan kanssa, jonka kirjeet olivat syvällisiä ja kauniita, käsialakin oli kaunis. Kun sitten treffattiin, mies oli karkea, levoton ja hyvin manipuloiva. Täysin päinvastainen siis kuin kirjeissä. Eihän siitä sitten mitään tullut. Myöhemmin kuulin, että hän oli pelannut poikansa perintörahat ja talokin siinä meni.
Ei tosiaankaan kannata luottaa nettiprofiileihin jos seuraa etsii.
Silloin kun tuota nettideittailua harrastin niin se taisi olla vielä onneksi vähemmän vaarallista kuin nykyään.Tänä päivänä ihan lähes kaikki on huijausta. Kuvat ja kirjoitukset ja ihan kaikki muukin.
VastaaPoistaMinä pidin tärkeänä silloin, että mies osaa kirjoittaa. Ensinnäkin, että edes kirjoittaa oikein sen minkä kirjoittaa ja se että osaa sanoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan. Hyvä lähtökohta.
Meilien kirjoittamisen jälkeen puhelu saattoi vesittää kaiken tai sitten se tapaaminen...nyt naurattaa kun niitä muistelen....silloin ei niinkään ....kun kaikkiin tapaamisiin oli kuitenkin jonkinlainen "panostus" omassa mielessä. Voi niitä aikoja !