13.07.2026
Villinä kasvavat vadelmat ovat jo kypsyneet , mutta puutarhavadelmia saa vielä vähän odotella.
Poimin vattuja aamukävelyllä; sekaan sujahti vielä muutama metsämansikkakin. Villivadelmat ovat nyt siinä vaiheessa, että jos tulee rankka vesikuuro niin ne tipahtavat maahan; nyt ne suorastaan tipahtivat käteen. Osan laitoin raparperi ja persikan keveriksi piirakkaan.
Ostettiin
herneenpalkoja (kun ei niitä taida omasta takaa saada 😊) ja mietin
että onpas sääli kun kuoria menee kompostiin aikamoinen määrä. Ja
tietysti pitää heti ruveta tutkimaan voisiko niitä pelkkiä kuoria
jotenkin hyödyntää. Ja voihan toki.
Kokeilin ensi alkuun herneenkuorisipsejä airfryerilla
Mutta sen myös muistin, että ennen oli tapana tehdä herneenpaloista apposia eli niitä keitetiin suolavedessä ja syötiin sitten sellaisenaan tai voisulan kanssa. Muistan miettineeni joskus lapsena niitä syödessä , että eikös niissä ole lainkaan matoja kun siihen aikaan herneenpaloissa tuppasi olemaan sitä mato-ongelmaa.
Lisäproteiinia ! 
Oi, mitä herkkua! <3 Meillä on nyt ollut taas niin kuumaa täällä, ettei ole tykätty mitään tehdä keittiössä. Se on se meidän huonoiten viilentyvä huone muutoinkin, niin lisälämpöä ei kaivata.
VastaaPoistaVillejä vattuja ei täällä taida ihan lähellä ollakaan. Veljieni mökin lähettyvillä on tehty isoja hakkuita, ja siellä on nyt paljasta metsää paljon, missä kasvaa villivattuja ihan "silmänkantamattomiin". Tosi ihan järkyttävän hankalassa maastossa. Siellä on puista kaadettaessa pudonneita oksia, mitä ei ole siivottu pois, pohja epätasaisen kivinen ja paikoitellen kumpareinen. Saa olla varovainen, ettei kompastu - kyitäkin paljon. Kinttuni takia en edes voi kuvitella meneväni, mutta joka kerta kun ohi mennään ajattelen, että "sitten kun on marja-aika, niin"... ;) Juu, jatketaan ajattelua vain.
Meillä kasvaa nyt kahta laita herneitä. Taittoydinherneet (salaattiherneiksikin kutsuttu) voi syödä myös palkoineen, siitä puuttuu ne sitkaat pitkittäiskuidut, joten valmistettaessa se ikäänkuin makeutuu vain, kuten sipuli kuullotettaessa, tai rapsakoituu herkulliseksi mm. wokeissa tai uunipaistoksissa. Niistä saa uunissa (ja miksei airfryerissäkin) ihan vallan herkullista "sipsiä", mistä lapsetkin tykkää. MUTTA sitä voi syödä myös perinteisesti niin, että napsii vain ne pyöreät herneet palon sisältä. Ihan pelkät palot eivät kyllä kovin hyviä ole kokattaessa (ainakaan omassa suussa - kokeiltu on).
Sitten on tuota sokerihernettä, mikä käytetään "littanana", eli ei odoteta herneiden paisumista. Nämä on niitä "perinteisempiä", mitä näkee usein myös ravintola-annoksissa vihannesten mukana valmistettuina.
Ja se perinteisempi herne, mitä Lokalahdenmummuni aina kasvatti, on ruokaherne, mistä käytetään vain ne herneet (palot ovat todella sitkeitä, kitkeriä ja puumaisia), mitkä yleensä ovat tuoreena aika "kuivan" makuisia. Ne kuivataankin käyttöä varten. Se "hernekeitto"herne. ;) Kyllä me näitäkin lapsena suoraan puskista syötiin, muttei niitä pysty montaa syömään, kun eivät maistu kovin hyviltä. Hah!
Ja noita herne-, mansikka- ja vattu (+ muita marjapeltoja) myrkytetään aikas ahkerasti kasvuaikana. Jätetään vain se vara poimintaan, ettei pitäisi myrkyistä enää olla vaaraa. Poikkeuksena luomutilat, joilla on käytössä erilaisia eläviä "tuholaisten tuholaisia", ja sitäkautta kuluja enemmän, ja litrahinta selkeästi isompi. Naapurissamme on maatila, joka on kokeillut jos mitä, ja mansikka menestyi parhaiten, mutta vaatii todella ison työn, ja tuotot jäävät pieniksi. Olemme niin lähellä isoja teitä, etteivät koskaan saa tilaa puhtaasti luomuksi, vaikkeivät mitään keinomyrkkyjä käytäkään kasvatuksessa. Nyt satoa tulee enää vain heidän omaan ja pienen piirin käyttöön. Tuottava aika kannattaa suunnata toisaalle.
Itse olen ekat kesätyöni tehnyt lastenhoidossa, mansikka- ja hernemaalla. ;) Heh!
Selvähän se , ettei nuo ostamani herneet mitään luomuja olleet kun sitä ei erikseen mainittu. Lajista ei tietoakaan :-).
VastaaPoistaEi ole sellainen luomuviljely lainkaan helppoa kun ei tavallinenkaan aina onnistu; ei edes ammattiviljelijöillä. Tänään juuri ihastelin kävellessä isoa perunapeltoa joka kukki valkoisenaan mutta ainuttakaan rikkakasvia en nähnyt. Eli myrkytetty oli ja varmaan useampaan kertaan.
Kitkenyt olen minäkin pienestä pitäen. Harvennusta sokerijuurikasmaalla , mansikan poimintaa ja monenlaista kasvihuone- ja kuokkimishommia piti tehdä, että sai sitä omaa rahaa. Oppipahan ainakin rahan arvon :-).
Todella nerokasta ja viisasta hyötykäyttää herneen palotkin.
VastaaPoistaOikeastaan tuo lähti siitä kun biojäteastia oli aika täynnä jo noita kuoria tosiaankin tulee aika paljon.
VastaaPoistaVillivatut tai IHAN KAIKKI vatut on mun ykkösherkku...
VastaaPoistaMutta silti tässä postauksessa huomion vie herneenpalot...
En ole apposistakaan kuullut, saati sitten palkosipseistä - jotka kyllä nyt ehdottomasti menevät kokeiluun.... uunissa ehkä, kun ei tultu juttuun sen fryerin kanssa (palautimme muutaman kokeilun jälkeen)
Meilläkin tökötti fryeri ensin aika pitkään vähällä käytöllä ilman sen suurempaa innostusta mutta nyt olen "opetellut" sen käyttöä ja ainakin jos on tuollaisia pieniä koe-eriä niin vastaa minusta kiertoilmauunia mutta on vaan nopeampi.
VastaaPoistaKari jos mielii makkaraa niin sillä sen herkkunsa saa nopeasti rapsakaksi :-)).
No nyt meni ruokajämistely ihan uudelle tasolle! Mitenkäs pistaasipähkinöiden kuoret? Mihin?
VastaaPoistaHeti tuli mieleeni lankojen värjäys :-)))).
PoistaMeillä on vadelmia ollut vasta yksittäisiä kypsiä, mutta metsämansikkaa löytyy, nam! Muutaman vuoden olen suunnitellut omaa hernekasvimaata, ehkä ensi vuonna...
VastaaPoistaHerneet on mukamas niin helppoja kasvattaa samoin kuin tilli enkä kummassakaan lajissa onnistu koskaan. No en tosin olekaan varsinainen viherpeukalo; viherpiipertäjä paremminkin :-).
Poista