09.11.2025
Likaantunut neulepusero ei jättänyt minua rauhaan. Vaikka värjäsin sen valkoisesta siniseksi niin likatahrat jäivät edelleen näkyviin. Ensin ajattelin virkata siniharmaita isoäidin neliöitä ja käyttää niitä etumuksen peittämiseen, mutta kun sain neliöitä valmiiksi niin idea ei enää tuntunut luontevalta.
Viimeinen keino oli yritää ommella kukkia (tai ainakin sen kaltaisia ) tahroja peittämään....
No ei siitä enää oikein "ihmisten ilmoille" puseroa tullut, mutta sai luottopaitani kuitenkin vielä vähän lisäaikaa. Kotipaitana menee vielä pitkään 👍.
Tuohan on nyt oikein kaunis pusero!
VastaaPoistaKiitos anna !
PoistaVärit toivat kivasti näköä pohjaväriin joka tapauksessa.
VastaaPoistaKiitos Sartsa !
Poistaja kiitos myös tuunaamisen ideoista !
Hyvin "paikattu"! Minullakin olisi valkoiset poncho ja pusero, jotka kaipaisivat "jotain" fiksausta. Konevärjännyt en ole koskaan. Ai jai, tulilatva!? Koko ruokapöytäni on niitä täynnä ja kaikki yhdestä samasta purkista lähtöisin.
VastaaPoistaHyvää isänpäivää!
Kiitos Stansta !
PoistaOlen konevärjännyt ennen tuota mustalla Karin vanhat farkut ja t-paitoja.Tuo neule oli "väärää" materiaalia värjäykseen mutta päätin silti kokeilla. Nuorena värjäsin aika useinkin jotain , mutta silloin se tehtiin kattilassa käsipelillä.
Tulilatva on niitä ainoita kasveja jotka minulla pysyy hengissä vähän pidempään :-)).
Hienohan siitä tuli ja ehdottomasti käytät tuota "ihmisten ilmoillakin".
VastaaPoistaKiitos Kristiina !
VastaaPoistaKyllä se kuitenkin kotivaatteeksi jää :-)).
Teinityttönä olin innokas vaatteiden värjääjä Dylonnapeilla...
VastaaPoistaHih - syntyi monenmoista batiikkia ja värioppi opittiin kantapään kautta, että loppujen lopuksi kaikki oli ruskeaa, hih...
Sulla varsin onnistunut sävy ja pikkukukat suorastaan kruunaa neuleen... mulla olisi myös Ukkokullan yksi lempparineule, johon tietenkin tiputti (lentokoneessa, tekee sen aina... alahuuli eriparia) rinnuksille ja tahra on ja pysyy,... tykkäisiköhän pikkukukista, vai mitä keksisi, hih...
Farkkujen tahrat muuten aplikoitiin... hitsi, missähän on ne ihanat Unikkofarkut.... ehkä tallessa yhä, kun kuvittelee, että joskus mahtuisi vielä niihin, heh heh....
Tosiaankin ne oli nimeltään Dyloneita :-).
VastaaPoistaAinahan ne juuri ne lempineuleet joihin jotakin tipahtaa. Tosin minulla ainakin pitäisi olla suorastaan sellainen vauvakaukalo aina syödessä. Isäni tapasi sanoa jo lapsena, että minulla taitaa olla leuassa reikä :-))).
Ne farkut kun tuppaa aina kutistumaan pesussa !