12.11.2025
Aika pienetkin asiat välillä ärsyttää kun käyn Äitiäni katsomassa hoitokodissa. Joka kerta vien kukkia kun Äiti niistä ilahtuu, mutta se ettei kukaan korjaa vanhoja rapistuneita kukkia pois tuntuu ikävältä. Ei vaikka siitä on ollut jo useamminkin puhetta (hoitoneuvotteluissa) ja luulisi sellainen nyt olevan jotenkin itsestään selvää kun hänen huoneessaan käydään ja siivotaan. Jos vien purkkikukkia niin sama juttu. Kukaan ei kastele niitä.
Tältä näytti nyt kukkamaljakko 😕.Ja seinäkellokin oli edelleen kesäajassa 👎.Mutta nämä ovat varsin pieniä ja mitättömiä asioita ja ymmärrän itsekin, että surullinen ja apea mieli tulee ihan muusta kuin kellosta ja kukista. Mutta siltikin.

No kyllä mekin osastollamme silloin kun vielä olin työelämässä, aina korjattiin kuihtuneet kukat pois. Johan nuo masentaa vaikka kenet.
VastaaPoistaÄitini osti itse aikoinaan aina tuoreita kukkia kotiin ja oli niistä tarkka ja onnellinen ja siksi kai tuo ottaa niin silmään kun hänen huoneeseen menee.Ja kun suurin osa hoitajista on kuitenkin naisia niin luulisi, että kukkien pois korjaaminen olisi aika luontaista ?
PoistaYmmärrän, että tuollaiset asiat harmittaa, tai enemmänkin, jos niistä on ollut puhetta.
VastaaPoistaKyllä kuihtuneiden kukkien pois vieminen pitäisi kuulua siivoamiseen. Paljon pieniä asioita, niistä tulee isoja.
Se, että asioista sovitaan on kai sikäli ongelmallista , että hoitajia on paljon ja vaihtuvuuttakin ? aika lailla ja osa ei kai oikein puhu/ymmärrä suomea. Äidin hoitokoti on suhteellisen pieni yksikkö eli mitä se mahtaakaan olla suuremmissa laitoksissa ?
PoistaPääasia on ilman muuta, että Äidistä pidetään huolta; kukkisista viis :-).
Vastaava ongelma oli monta kertaa äidin luona hoivakodissa. Naapuritar ja äidin paras ystävätär veivät kukkia viikottain, mutta joutuivat melkein aina itse hoitamaan/huoltamaan ne. Oli siellä omahoitaja, joka katsoi myös kukkien perään.... ♥
VastaaPoistaÄitini ei onneksi enää itse tuota asiaa ymmärrä joten tämä minunkin ärsyyntyminen on sikäli ihan turhaa.
PoistaYksi pieni ja samaten ihan turha kiukku tulee siitä kun joku hyvää hyvyyttään lakkaa Äidin kynnet kirkkaan punaisiksi. Ja kun lakka sitten kuluu pois niin se on aika törkysen näköistä. Hienoa jos kynsistä pidetään huolta, mutta kirkkaan punainen ei , ei , ei. Mutta kun ei haluaisi niin pieniin juttuihin sotkeentua. Nipo kun ei haluaisi olla !
Näitä "pieniä juttuja" riitti. Kävin mm. hakemassa yhteisten tilojen kaapista äidin astioita (ostamani Muumimuki!!) takaisin äidin huoneeseen. Äiti pyysi lahjaksi vain Nivean pyöreää rasvapurkkia - onneksi matkasin silloin paikan päälle, sillä löysin vessasta lähettämäni purkin avaamattomana....
PoistaKyllä silloin tuli monta kertaa mieleen he, joiden luona ei käynyt ketään. Marjat/hedelmät homehtuivat huoneen omaan jääkaappiin...
Minulle kun Äidin luona käyminen alkaa olla jo kaikin puolin ankeaa kun hän ei enää minua tunnista niin silloin kaikki pienetkin jutut lisää sitä mielipahaa ja ärsytystä.
PoistaKuullostaa ikävältä,ei luulisi olevan iso vaiva hoitaa ja kastella ohimennen samalla kun käy äitiäsi hoitamassa. Ja varsinkin kun asiasta puhuttu.
VastaaPoistaMinä jopa ajattelen , että tuoreet ja kauniit kukat olisivat myös hoitajien ilona kun huoneessa käyvät.
PoistaLakastuneista kukista tulee helposti hoitamaton, siivoamaton olo...minulle ainakin.
Entä jos viet tekokukkia? Eihän ne tietysti yhtä hienoja ole kuin aidot, mutta eivät lakastukaan.
VastaaPoistaIhan on ideaa siinäkin ja Äidin pöydällä on jo hänen omasta kodistaan tuotu silkkikukka-asetelma maljakossa. Mutta kun Äiti niin ilahtuu tuoreista värikkäistä kukista ja ne ilon aiheet alkaa olla aika vähissä. Hedelmät ja kukat on ne vakio viemiset ja joskus jotain uutta vaatetta.
VastaaPoista