20.11.2025
Halusin tehdä Helsingissä visiittini niin, että palasin kyläilemästä keskustan kautta. Oli tarve haistella sen tunnelmaa. Mutta se pitää todeta miten hirmuisen paljon onkaan kaikki muuttunut vuosien saatossa. Lähijuna toi matkalaiset Elielin aukiolle eikä rautatieasemalle niinkuin olin kuvitellut. No massan mukana ulos ja löysin tuttuja maamerkkejä kuten Postin talo ja Sokos ja hetken päästä myös Mannerheimintein varrella siinä "aina olleen" Lasipalatsin Biorexin.
Se miten rautatientorilta lähdettiin 77-dösällä 😊kotiin ja autot oli aina niin täpötäynnä , että oli onni jos edes joskus sai istumapaikan. Tai miten välillä piti kävellä keskustasta kotiin kolmannelle linjalle (säästää siinä kohtaa ratikkarahassa ) ja nälkä kun oli kova niin kuolasin Hakaniemen torilla Elannon pullakaupan ikkunassa saksansämpylöitä . Ne olivat rapeakuoria ja halpoja 👍. Jos ostin niin söin ne jo ennenkuin olin kotona.
Tosin heti kun opintorahan sai nostaa niin suuntasin "Ajatar on Foorumissa " mainoksen myötä ostamaan talvitakkia sieltä. Pitkä viininpunainen villakangastakki ja sen kaveriksi Aleksi 13:sta pitkät nahkasaappaat. Kalliiit ja hienot joten ei ihme jos tiukkaa teki. Nuori nainen laittoi kuitenkin asiat tärkeysjärjestykseen !
Tanssimassa käytiin ainakin Hakaniemen Merihotellissa; muita paikkoja en muista nimeltä. Yöllä bussilla kotiin ja silloin niillä uskalsi liikkua yksinkin ja öiseen aikaan.....
Tosiaan ihan hassuja pieniäkin juttuja voi jäädä muistoihin. Eikä vain ostospaikkoja ja ostoksia vaan paljon muitakin tapahtumia ja ihmisiä palasi mieleeni. Oi niitä aikoja 🎶.
Muistojen päivä sinulla! Vuosien saatossa on koko kaupunki myllätty lähes ylösalaisin. 25 vuotta sitten heräsin yöllä puhelimen ääneen; kuka p.le on varastanut Kuusikulman tolpan?
VastaaPoistaSoittaja oli taksia ajava poikani, hänellä oli ollut parin kuukauden tauko ajosta armeijan takia. Näin nopeaan nää muuttuu.
No siinäpä se. Kaipaan tosiaankin sitä aikaa kun oli ihan oikea taksitolppa ja tiesi, että siitä pääsee varmasti oikean ammattitaitoisen kuljettajan kyytiin. Viimeksi kun tarvitsin Turussa taksia niin kuljettaja ei osannut kirjoittaa osoitetta navigaattoriin ja kierrettiin ties mistä kautta ennen päämäärää.Kiukutti ja vähän jopa pelotti.
PoistaUskotko, että meinasin eilen työkkärin jälkeen körötellä spåralla Makkarataloon (nyk. CityCenter) Tokmannille, mutta päädyin kävelemään toiseen suuntaan? Tuskin olsimme törmänneet, mutta hihittelen sille, että jos, niin emme olisi tunnistaneet toisiamme. 😅 Jos olisi ollut "Täti-päivä", niin olisimme voineet törmätä samassa lähijunassa tai P-H:ssa tunnistamatta toisiamme sielläkään, heh.
VastaaPoistaKiva muistojen ja muisteluiden päivä! Parempi kelikin kuin tänään...
Jos minua olisi vastaan kävellyt punainen kipsikäsi niin ehkä olisi hälytyskellot kilahtaneet :-)).
PoistaAi se on nykyään CityCenter. Tietystikin :-). Makkaratalo kuulostaakin liian suomalaiselta ja rahvaanomaiselta.
Mietin kyllä tuolla reissulla että hyvin voisi ohittaa jonkun entisen opiskelu-, työ tai viihdekaverin , mutta taatusti ei tuntisi niin pitkän ajan jälkeen.
Niinpä tietenkin - olisit huomannut joulunpunaisen kipsini, ehkä. Olisitko tullut juttusille?
PoistaOnhan se rakennus edelleen Makkaratalo. 😀 Pääpostitalossa on nykyään mm. HUS'in kuvantamispaikka, RTG siis. Siellähän vierailin taannoin, plaah.
No jos muut "tuntomerkit" olisi osuneet kohdilleen niin miksikäs ei :-). Jos se olisi ollut joku ihan muu niin on sitä elämässä tullut nolompiakin asioita tullut tehtyä !
PoistaMinullakin on muistoja erityisesti Hakaniemestä, sen torista ja myös Pääpostitalosta.
VastaaPoistaOlen monesti käynyt Helsingissä siellä asumisen jälkeen mutta vasta nyt nuo vanhat muistot saivat vallan.
PoistaJa onneksi oli vielä niitä joitakin tuttuja "maamerkkejä".
Minulla vieraita paikkoja, satunnaisesti nähtyjä. Tuo sinipiikajuttu kyllä on muistissa. Onneksi niitä ei enää ole ;D Vai onko...??
VastaaPoistaEn muista nähneeni enää missään sinipiikaa, mutta sen muistan että minun oli väriltään punainen eikä sininen :-).
VastaaPoistaNo jopas nostatit muistoja Repolaisellekin...
VastaaPoistaAjattaresta pitkä popliinitakki.. kyllä sitä oltiin niin-niin hienoja opiskelijoita, että... vuodet 86-88... Makkaratalo... hih... en mää kestä... kaffekin mukissa jäähtyi, kun jäin muisteloimaan....
Tuleehan isolla kirkolla käytyä säännöllisesti nykyäänkin, nuorimmaisemme jopa asuu siellä ja itsekin viime talvena lähiopetuspäivät vietin siellä.... mutta ei ole entisensä...
Kaupunki vai "popliinitakkinen tyttö" - tuskin kumpikaan, hih...
Ihana postaus - kiitos!
Tuollaisista pienistä asioista huomaa, että on kai sitä edes vähän vanhentunut ja viisastunutkin. En enää ostaisi takkia ja saapikkaita jos ei olisi sitten ruokaan rahaa :-).Nuorena sitä kummasti eleli lähes nollabudjetilla eikä se edes yöunia haitannut. Oli täysi luotto elämään ?
VastaaPoista