21.09.2025
Tällä hetkellä minulla on monta läheistä ja ystävää sairaana. Henkisesti ja/tai fyysisesti. Miten heitä osaa auttaa ? Kuuntelemalla tietysti ja tukemalla, kannustamalla ja tekemällä välillä myös jotain ihan konkreettistakin. Mutta suru tulee välillä vahvasti puseroon . Ja toki sitä samalla myös miettii mitä ja milloin omalle kohdalle on tulossa jotain ?
Aina olen ajattellut , että kaikille tulee jossain vaiheessa jotain terveyshuolia ja sitten kun sairastaminen alkaa olla kokopäiväistä työtä niin koko elämä muuttuu kaikella tapaa. Mikään ei ole niinkuin aiemmin.Ja kuka mitenkin mistäkin selviää. Mistä saa apua ja minkälaista apua.Mihin kaikkeen pitää suostua....
Synkkiä, mutta realistisia ajatuksia. Minulle ainakin on vaikeaa tottua siihen, että väkisinkin sitä rapistuu ja sitten kun on tarpeeksi rikki, niin kuolee. Pitäisi vaan osata nauttia siitä toimintakyvystä mikä jäljellä on, eikä haikailla semmoisen perään mitä ei voi enää saada. Susanne blogissaan pohtii hyvin tätä teemaa. Myönteinen ajatus on se, että monia asioita ei enää tarvitse tehdä, kun on vanha ja ehkä vähän rikki.
VastaaPoistaMinua saattaa vaivata välillä huono omatunto siitä, että saan mennä porskuttaa kun monet kaverit ei enää pysty.
PoistaMutta niinhän se on, että tärkeintä on itse osata nauttia tästä hetkestä kun huomisesta ei ole mitään takeita.
Se, ettei pysty enää samaan kuin ennen on sellainen asia ettei sitä oikein osaa hyväksyä vaikka tosiasiat puhuu puolestaan :-).
Olen samaa mieltä Annan kanssa. Realistiset ajatukset vahvistuvat, kun tiedostaa olevansa/asuvansa yksin...
VastaaPoistaAjatuksista huolimatta mieluisaa sunnuntaita!
Surullinen sunnuntai selätetty :-) ja edessä mukava maanantai...Touhulaan meno.
PoistaJuuri tuo yksin asuminen on sellainen hankala juttu kun pitää selvitä kaikesta itse. Jos nyt muuten pärjääkin niin sairastuminen/sairastaminen on ikävämpää kun ei saman katon alla ei ole apuja. Ja se, että osaisi pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee on meille monille niin vaikeaa.Minulle ainakin.
Samoin. Onneksi olen sopinut jo valmiiksi, että karaokeystävätär auttaa, jos tarvetta ilmenee sen nenäleikkauksen jälkeen. Apua, se on ensi viikolla!?
PoistaAi se onkin jo nyt kohta kun silloin tuntui , että se on tosi kaukana.....mutta tsemppiä siihen ja onneksi on sellainen ystävä joka on luvannut auttaa.
PoistaOlemalla läsnä,konkreettinen apu. Kun ikää tulee on lupa löysentää ,ottaa rennosti.
VastaaPoistaMinä olen kuulemma sanonut eka luokalla kun kysyttiin , että kuka miksikin haluaa tulla, että haluan eläkeläiseksi :-))).
VastaaPoistaEipä sitä silloin onneksi vielä tiennyt mitä kaikkea se vanheneminen tuo mukanaan :-).